Nikke Ankara. (kuva: Universal) |
Joskus joutuu itse kukin sanattomaksi
taiteen edessä. Minulle kävi niin, kun kuulin eilen illalla Nikke Ankaran
Rikkinäinen prinsessa -kappaleen ensimmäistä kertaa.
Ankara kertoo kappaleesta Findancen jutussa näin:
”Se on niin surullista kuin monilla on jo lähtökohtaisesti
hirveät olot. Kuinka vaikea siinä tilanteessa on nähdä valoa elämässä ja osata
hakea apua, mut just siihen haluisin kannustaa vaikka kuinka vaikealta
tuntuis.”
En ymmärrä lainkaan, miten tämä biisi kannustaa ketään.
Kappaleen nimi viittaa jo siihen, että aihetta ei osata
ottaa vakavasti: Rikkinäinen PRINSESSA. Onko maailmassa yhtään itsetuhoista,
huonoista oloista kärsivää nuorta, joka haluaa, että häntä kutsutaan
prinsessaksi?
Sama epämukava olo jatkuu, kun kappaletta kuuntelee
pidemmälle. Otetaan esimerkiksi traagista nuoruutta samanaikaisesti
esineellistävä sekä vähättelevä säe:
”Jonain päivänä viel ikkunan läpi karkaat ja siel pakkases
paleltuu sun nätit varpaat.”
Jos lapsi karkaa kotoa, sanoituksesta voisi tehdä purevamman
(pun intended) kuin pakkasessa paleltuvat NÄTIT varpaat!
Mietin tässä kohtaa Maija Vilkkumaan Ei-kappaletta ja
temaattisesti saman tyyppisten biisien henkinen ero on käsittämätön. Vilkkumaa
laulaa:
”Hän on kohta jo kuusitoista / Ja hän tietää ettei taiat
auta / Hän huutaa: päästä mut ulos jumalauta!”
Ei toki kertoo enemmän laulun äidistä kuin tyttärestä, mutta
olisiko Vilkkumaa tyytynyt laulamaan NÄTTIEN VARPAIDEN PALELTUMISESTA? Ei.
Toinen Rikkinäisen prinsessan ongelmallinen sanoituksen
kohta pitää terapiaa, tahallisesti tai tahattomasti, ajan haaskauksena:
”Sä vaa kelaat että, kaikki puhuu paskaa ja aikuisena käyt
siit terapias puhumassa.”
Öhm... Terapia nimenomaan saattaa pelastaa ihmishenkiä. Ankaran
pitäisi rohkaista terapiaan jo nyt, eikä futuurissa (eli ”aikuisena”) ja
vähätellen (”käyt puhumassa”).
Koko komeus kruunataan pöyristyttävällä Yön Joutsenlaulu
meets Lauri Tähkä goes kebab -tuotannolla, joka mitätöi viimeisenkin
vilpittömyyden kajastuksen kappaleesta. Se kuulostaa jopa huumorimielellä
tehdyltä, mikä on aivan ristiriidassa kappaleen aiheen kanssa.
Ankara on siis 27-vuotias miespuolinen poptähti, joka laulaa
teini-ikäisen tytön elämästä alkoholisoituneessa perheessä Lähi-idästä, hmm, "inspiroituneen" tuotannon päälle.
Jos Ankaralla on omakohtaisia kokemuksia rankasta
nuoruudesta, ne eivät kuulu biisissä lainkaan ja kokonaisuus jää yhtäältä
koomiseksi ja toisaalta pinnalliseksi ns. rikkinäisyyteen kuuluvien asioiden
luetteloksi ja jopa fetisoinniksi.
Pelottavan moni kuitenkin samaistunee tähän sekasotkuun,
minkä vuoksi kappale on tehty.
Minulle Ankaran biisi kertoo samaistumispinnasta. Se on yhtä lohduton kuin sisällä jäytävä oloni ja aukaisee minulle kyynelkanavani ja saa todella kivun purkautumaan. Eri päiville tarvitsen erilaiset sanoitukset. Joskus haistattavaa, joskus huolettomia ja kyllä, joskus Ankaran kappaleen tavoin koottuja sanoituksia. Hyvää kesää sinulle!
VastaaPoista