Diskoja työväentalolla ja riipivää maalaisromantiikkaa – tästä syystä Movetronin Romeo ja Julia on klassikkolevy

Joskus artistin ja musiikin merkitys huomataan vasta jälkijättöisesti – kuten on käynyt esimerkiksi Kikan kohdalla. Haluaisinkin tässä kirjoituksessa nostaa esiin yhden kaikkien aikojen parhaista kotimaisista levyistä, Movetronin 25 vuotta sitten julkaistun esikoisalbumin Romeo ja Julian (1995), koska sen merkityksestä ja laadusta on kirjoitettu aivan liian vähän!

Osansa parhaudella on varmasti nostalgiassa, mutta ysäripoplevyksi se on myös kestänyt aikaa hämmästyttävän hyvin.

Levyn ensimmäinen single eli nimibiisi saapui keskelle Salovaara-aikaa eli Radiomafian nuoriso-ohjelmien kultakautta. Ohjelmissa soi pääosin eurodance. Ja mitä muuta Romeo ja Julia oli kuin jumalaisinta mahdollista eurodanceunelmaa, häivähdys Veronaa suoraan Köyliön Lallintalolle.

”Kirjeen viimeisen laitan mukaan Lorenzon / Milloin saat vain sen, käynnistäthän Alfa Romeon?”

Romeo ja Julia on yksi maailmankaikkeuden hienoimmista popkappaleista. Kertosäettä pihdataan todella kauan – albumiversiossa siihen päästään vasta ajassa 2:28, mutta kun se tulee, niin universumi räjähtää, vähintään! Toinen upea kohta on kappaleen lopun mehustelu, jossa Päivi Lepistö laulaa uiaauiaata upean synakuvion päälle. Mitä siitä, että iso osa kappaleesta on oikeastaan aika suoraa kopiota Maxxin hitistä Get a Way (1994). Tai ehkä Ice MC:n kappaleesta Think About the Way (1994), aivan sama.

Romeo ja Julian (albumin siis) nerous oli siinä, miten se yhdisti maalaisromantiikkaa mitä moderneinpaan valtavirtapoppiin. Eden-kappale sijoittuu maaseudulle, rannalle, missä tyttö ja poika rakastuvat ensimmäistä kertaa.

”Sä tulit mummolasta ja poljit neljä kilsaa / Tapaamaan tyttölasta lähelle hiekkarantaa”

Kappale rohkaisi ajattelemaan, että tuolta jostain löytyy myös minulle joku, vaikka Suosikin kirjepalstalta. Joku, jonka kanssa tehdä vaikka voikukkaseppeleitä, vaikka nekin lopulta kuihtuvat, kuten Edenin nopeasti hiillokseksi palava rakkaus.

Juuri tällaista musiikkia tarvittiin lama-ajasta selviytyviin pikkukuntiin. Eden on Ace of Basen tunnetuksi tekemää euroreggaeta, mutta ehkä vielä paremmin se tehtiin albumiraidalla 4-rivinen, joka oli vuonna 1995 ehkä kouriintuntuvinta parisuhdedraamaa Puhtaiden valkeiden lakanoiden ohella, ellei omassa perheessä satuttu tappelemaan. Kappaleen parisuhdeväkivaltaan viittaava sanoitus oli yhtäältä rankka, mutta kontrastiltaan erittäin raikas ja toi levylle aikuista vakavuutta teiniromanssien kylkeen.

”Karmiininpunaisen, angoravillaisen paidan sai hän jälkeen riidan ensimmäisen / Ja lyhythelmaisen, skottiruutuisen hameen lahjaks sai hän vuoksi viimeöisen”

Levyn muista ikonisista kappaleista mainittakoon epäilyttävässä "grunge-mixissä" Smells Like Teen Spirit -kitaraa lainaava viekoitteleva Risti nolla sekä onomatopoeettisen avaruustamppauksen merkkiteos Mitä mielessä liikkuu, joka on täysin suotta jäänyt levyn suurempien hittien varjoon, vaikka julkaistiinkin sinkkuna.

Albumin loppupuolelle ujutettiin vielä Alla koivupuun, joka on Romeo ja Julian ohella mitä upeinta ja pakahduttavinta rakkaudessariutumispoppia:

”Sä sydämein sait ikiroutaan painumaan kun et tullutkaan”

Kun kaikki muu romahtaa, niin aina on muistot.

Movetronin seuraavakin albumi Soittorasia (1996) oli aivan pätevä teos. Se kuitenkin tyytyi tekemään lähinnä ihan hyvin, mutta vähän aikuisemmin samat asiat, jotka Romeo ja Julia jo kiteytti täydellisesti. Romeo ja Julia opetti monelle nuorelle, mitä ensirakkaus, teiniromantiikka ja parisuhde voivat olla – hyvässä ja pahassa – eivätkä sen opetukset unohdu vaikka vuoret vierivät.