Toisin kuin monet luulevat, poptähteys ei ole satasen
pikajuoksu vaan vähintään kymppitonni ellei jopa maraton: monen pitkän popuran
eteen tehdään hurjasti pohjatyötä.
Siinä mielessä Almalla ei ole mitään hätää: Heavy Rules
Mixtape on vasta hänen toinen oikea EP:nsä. Sen sijaan olen hieman huolissani siitä,
että mielestäni hänen kolme parasta (omaa) kappalettaan ovat yhä hänen aiempaa
tuotantoaan: Karma, Dye My Hair ja Chasing Highs. Viimeksi mainittua on kuunneltu Spotifysta yli 74 miljoonaa kertaa.
Alma on artistina vielä hyvin tuore: suurin osa ihmisistä on tiennyt hänestä vasta reilun vuoden ajan, joten häneen ei ole juuri kenelläkään ehtinyt muotoutua vielä syvällistä suhdetta. Nyt pitäisi siis venyttää Alman artistipersoonaa joka suuntaan.
Vaikka esimerkiksi uuden EP:n Legend ja Good Vibes ovat
tuotannollisesti kurantteja kappaleita – ensin mainittu ammentaa samasta
2000-luvun alun laarista kuin esimerkiksi brittilistan kärkipäässä keikkuva Marshmellon
ja Anne-Marien ihastuttava Friends – eivät ne omaa kovinkaan suurta
hittipotentiaalia. Suomessa singleksi päätynyt Dance for Me on mielestäni vain suhteellisen köykäinen versio hänen aiemmista hiteistään.
EP on tietenkin vain pieni askel Alman uralla ja tarvittava
lisä keikoille ja työ poptähtenä on vasta alussa. Alma erottuu persoonana kollegoistaan Mosta (tanskalaisella oe:lla, jota järjestelmä ei hyväksy), Anne-Mariesta ja Zara
Larssonista vaivatta, mutta Heavy Rules Mixtapen perusteella hänellä on
hittimielessä vielä pitkä matka esimerkiksi Dua Lipan ja Anne-Marien tasolle
tai vaikutusvallassa Charli XCX:n rinnalle. Siihen uusi valtavirran ja vasemman
laidan keskellä taiteileva, inasen tyngäksi jäänyt EP ei tuo mitään lisää.
Mutta, kuten todettua, poptähden tie on parhaimmillaan
pitkä. Kai sieltä se ”oikea albumikin” on tulossa?
Kommentit
Lähetä kommentti