 |
| Kuva: Christopher Polk/Variety |
Rihanna palasi maanantaina aamuyöstä Suomen aikaa julkisesti lavalle viiden vuoden tauon jälkeen Glendalessa esiintymällä Super Bowlin väliaikashow’ssa, joka kiinnosti enemmän kuin itse ottelu.
Arviot ”vedon” hyvyydestä vaihtelevat somessa ja internetin foorumeilla. Moni Super Bowlin väliaikashow-historiaa tunteva asetti Rihannan Madonnan, Beyoncén, Katy Perryn ja Lady Gagan jatkumoon. Se on aivan ymmärrettävää, sillä nämä artistit ovat ehkä Madonnaa lukuun ottamatta kulkeneet rinta rinnan popkulttuurin polttopisteessä jo 15–20 vuotta.
Minua Rihannan esitys ei viihdyttänyt samalla perinteisellä tavalla kuin monet aiemmat väliaikashow’t, eikä siinä ollut minkäänlaisia musiikillisia yllätyksiä. Siinä, missä Gagalla oli koko yhtye lavalla ja hän soitti itsekin paria instrumenttia, ja Beyoncélla mm. torvisektio ja eläväiset sovitukset, Rihanna luotti taustanauhaan ja etukäteen äänitettyihin lauluosuuksiin. Tästä on käytetty netissä paljon ilmaisua ”doing the bare minimum”.
Samalla Rihannalla on uskomaton hehku ja aura, minkä ansiosta häntä katsoo lavalla mielellään. Mutta hän ei ole perinteinen poptähti, joka viihdyttää, kymmenistä hiteistään huolimatta.
Olen nähnyt Rihannan keikalla kahdesti: aikoinaan Hietsussa festarilla, jonka nimeä en nyt jaksa muistella, sekä tuoreimman Anti-kiertueen keikan Tukholmassa seitsemän vuotta sitten. Jo siinä välissä kehityskulku oli selvä: näyttävyydestä kuljetaan kohti ”too cool for school” -tyyppistä ”vibea”, ja yleisön tehtävänä on joko ottaa tai jättää.
Vaikka Anti-kiertueen keikka oli hyvä, se myös korosti, että pelkkä ”vibe” ei riitä kahden tunnin stadionkeikan pitämiseen huippukiinnostavana. Silti odotukseni Super Bowl -esitystä kohtaan olivat korkeammalla. Supertähden voi olettaa täyttävän supertähden saappaat ja antavan itsestään yleisölle paljon. Nyt keikan kiinnostavin hetki taisi olla parin sekunnin Fenty Beauty -mainos.
Kommentit
Lähetä kommentti