 |
| Serbian sote-kritiikki on viisufinaalin aarteita. Kuvakaappaus semifinaalin lähetyksestä. |
Viisuviikko on ihmisen parasta aikaa ja tänään taas mennään! Epätasaisten ja paikoin kamalien semifinaalien jälkeen on seulottu 25 finalistia ja Ukrainan voittoakin varmempaa on se, että finaalia ei taaskaan saada vedettyä läpi aikataulussa. Nauttikaamme!! Lähetys alkaa klo 22 Yle TV 1:ssä ja Areenassa.
Ukraina (Kalush Orchestra – Stefania)
Ukraina on ollut Euroviisujen merkittävimpiä osallistujamaita jo ensimmäisestä voitostaan vuonna 2004 alkaen. Se ei ole koskaan jäänyt semifinaaliin ja voittanut kahdesti. Jo vuoden 2016 voitto oli hyvin poliittinen, sillä Jamalan upea 1944 kertoo Krimin sodasta. Nyt koko maa kamppailee Venäjää vastaan muu Eurooppa tukenaan, enkä keksi miten Ukraina ei voittaisi tänään. Stefania on hieno moderni etnosävytteinen kappale, ja tarina nuorten miesten erikoisluvasta edustaa maataan Torinossa sotarintaman sijaan kirvoittaa varmasti lisä-ääniä.
Yhdistyneet Kuningaskunnat (Sam Ryder – Space Man)
UK on vuosikausia valittanut, että Eurooppa vihaa heitä. Eurooppa puolestaan vuosikausia tuudittautui siihen, että mitä tahansa voi lähettää, koska aina pärjää kuitenkin paremmin kuin UK. Tänä vuonna BBC on käsittämättömästi jostain kaivanut edustajan, joka osaa sekä laulaa että esiintyä eikä kappalekaan ole kammottavan huono. Etukäteisarvioissa ja mediasuosiossa on melkoisesti ilmaa, joten kakkossijaa en tälle povaa, mutta sijoittuminen kärkikymmenikköön olisi jo voitto.
Ruotsi (Cornelia Jakobs – Hold Me Closer)
Ruotsi on aina Ruotsi, joskus paremmin (kuusi voittoa) ja joskus huonommin. Nuorten miesten laulamilla puolitehoisilla humpilla ei ole tullut sijoitusta kolmen kärkeen kuuteen vuoteen – kamalaa – mutta onneksi Melodifestivalenista löytyi paljain jaloin esiintyvä Cornelia Jakobs, kappaleen kertosäkeeseen ripaus Shallow’ta sekä esitykseen Lena Philipssonin mikrofonimaneereja. Ihmettelen, jos Ruotsi ei nappaa palkintopallipaikkaa, ja hyvä menestys jatkuu joka tapauksessa.
Italia (Mahmood ja Blanco – Brividi)
Brividi on etukäteiskuunteluissa mitattuna vuoden suosituin kappale, mutta se ei paina vaakakupissa unssiakaan finaali-iltana. Harjoitusesitystä katsellessa tuli mieleen, että järjestäjäyhtiö RAI pyrkii kaikin keinoin välttämään voiton uusimista, eikä siitä voi heitä syyttää. Ilman Ukrainaa toinen voitto putkeen olisi tällä hienolla poplaululla nimittäin jopa mahdollinen. Sittemmin esitys on parantunut, vaikka laulaminen ei ylle linkatussa klipissä ihan nappiin mennytkään.
Espanja (Chanel – SloMo)
Espanjalta toivotaan aina mahdollisimman räväkkää ja reipasta latinomeininkiä. Tänä vuonna sitä on luvassa olan takaa. Chanelilla on vuoden selvästi paras tanssikoreografia (joskin ehkä turhan J-Lo) ja erinomainen asuvalinta. Hän osaa myös laulaa erittäin hyvin. Varma menestysresepti, jolla kaikki sijat 2–10 ovat mahdollisia.
Serbia (Konstrakta – In Corpore Sano)
Sikäläinen sote-kommentti ja ylistyslaulu autonomiselle hermostolle on myös riemukas etnoteknon ja taputuskoreografian liitos, jota on aivan pakko äänestää. Tätä varten viisut ovat olemassa, mutta toisaalta näin erikoisella esityksellä ei tietenkään voi voittaa.
Puola (Ochman – River)
Puola on yleensä menestynyt euroviisuissa luvattoman huonosti ottaen huomioon maan mittavan asukasluvun ja potentiaalin. 2010-luvulta lähtien löytyy vain yksi sijoitus kymmenen joukkoon. Riverin kaltaiset kappaleet ja Ochmanin kaltaiset laulajat kannattelevat kokonaista brittiläistä musiikkiteollisuutta eikä sille tylsyydelle ole loppua näkyvissä. Ei millään tavalla omia suosikkejani, mutta raadit vienevät kärkikymmenikköön, mikä on hyvä Puolan viisuinnon kannalta.
Kreikka (Amanda Georgiadi Tenfjord – Die Together)
Kreikka imee usein viisupanoksensa muualta, tällä kertaa Norjasta, joskin laulaja Amanda Tenfjordilla on kreikkalainen isä. Kappale on supertylsä, enkä jaksanut kunnolla katsoa edes semifinaalin esitystä, joten etukäteispovailuissa saattaa olla melkoisesti ilmaa. Tai sitten ei, mitä tahansa voi tapahtua. Kreikka sijoittui kymmenen parhaan joukkoon kahdeksan kertaa putkeen vuosina 2004–2011 ja myös viime vuonna tuli kunniakas kymmenes sija.
Norja (Subwoolfer – Give That Wolf a Banana)
Norjasta puheen ollen, pakko arvostaa heidän tinkimätöntä, mutta persoonallista europop-linjaansa viime vuosilta. Keiinon Spirit in the Sky (2019) on jo viisuklassikko ja täysin olan kohautuksella ei voi ohittaa näitä naamioituneita heppuja, jotka leikittelevät Punahilkka-sadun maailmassa. Jos joku muistaa Ylviksen höpöhitin The Fox vuodelta 2013, niin samoilla linjoilla ollaan, ja kenties jopa samoin voimin. Susi saa paljon yleisöääniä, mutta raadit estänevät sijoittumisen kärkikolmikkoon.
Alankomaat (S10 – De Diepte)
Alankomaat ovat menestyneet viime vuosina erittäin hyvin – kruununa tietenkin voitto vuonna 2019 harvinaisen isoksi kansainväliseksi hitiksi edennellä Arcadella. De Diepte on kaunis ja persoonallisesti esitetty balladi, joka ei kuitenkaan ole erityisesti voittaja-ainesta. Viimeisen kymmenen finaalisijoituksen keskiarvo on 10.7, mikä lienee hyvin lähellä De Diepten sijoitusta tänään.
Moldova (Zdob și Zdub ja Advahov Brothers – Trenulețul)
Moldova on yleensä viisujen piristävimpiä osallistujamaita ja tällä kertaa heitä edustaa jo kolmatta kertaa rock-yhtye Zdob și Zdub. Kansanmusiikkisävytteinen rock-kappale kertoo iloisesta junamatkasta Chișinăusta Bukarestiin – koska miksi ei – ja yleisö pitää siitä varmasti erittäin paljon. Bändin aiemmat sijoitukset ovat kuudes ja 12:s.
Bonus:
Suomi (The Rasmus – Jezebel)
Lopuksi sananen The Rasmuksesta, josta tosin kirjoitin jo UMK:n yhteydessä. Jezebel esitetään neljäntenä ja siinä ei ole paljon muuta vikaa kuin Lauri Ylösen alavireinen kähinä. Veikkaan suunnilleen sijoja 15–20.
Kommentit
Lähetä kommentti