Liika on liikaa – eli miten jopa Ariana Grande onnistuu floppaamaan?

Tulevan Charlie's Angels -elokuvan soundtrack ilmestyi viime viikon perjantaina. Se sisältää 11 kappaletta, joista viisi on Ariana Granden esittämiä. Grande on lisäksi levyn vastaava tuottaja yhdessä tiimiinsä kuuluvien Scooter Braunin ja Savan Kotechan kanssa.

Soundtrack tunnetaan myös suomalaisen Alma Miettisen vahvasta panoksesta. Alma esiintyy kappaleella How It's Done yhdessä Kash Dollin, Kim Petrasin ja Stefflon Donin kanssa, ja on ollut mukana tekemässä soundtrackin ensimmäistä sinkkua Don't Call Me Angel, josta kirjoitinkin jo aiemmin.

Mutta ennen kaikkea soundtrack on Ariana Granden ja hänen taustatiiminsä tuotos. Grande on tullut viimeisen vuoden aikana hyvin tutuksi erinäisistä yhteyksistä. Pelkästään vuonna 2019 hän on julkaissut uutta musiikkia moneen eri otteeseen ja monen eri artistin kanssa. Joukkoon mahtuu tietenkin hänen oma, hienosti menestynyt albuminsa Thank U, Next.

Kuten usein yleensä tällaisissa tauottomissa julkaisuvirroissa käy, jokainen Granden uusi kappale on menestynyt edellistä kehnommin. Vaikka Don't Call Me Angel oli selkeä hitti, se oli myös lyhytikäinen sellainen ja jäi melko yllättäen Yhdysvaltojen Hot 100 -listalla top tenin ulkopuolelle (brittilistalta tuli kakkossija).

Charlie's Angels -soundtrackia kulutettiin Yhdysvalloissa viime viikolla Hits Daily Doublen tietojen mukaan myynniksi muutettuna ainoastaan vajaa 16 tuhatta kappaletta, minkä ei pitäisi olla mitenkään mahdollista Granden kaltaisen artistin uudelle musiikille, kun hänen tuorein oma albuminsa kerää lähes vastaavan viikkosaldon kymmenen kuukauden jälkeen.

Julkaisussa on mennyt pieleen Granden ahkeran julkaisupolitiikan lisäksi parikin asiaa. Ensinnäkin, levyn musiikin ja itse elokuvan yhteys on mitätön ainakin näin ennen elokuvan teatterilevitystä – yksikään levyn artisteista ei esiinny elokuvassa, ei edes Grande, ainakaan Wikipedian tietojen mukaan. Viime vuosien isoille soundtrack-menestyksille, kuten The Greatest Showmanille (2017), esiintyjien mukanaolo leffassa on ollut lähes välttämättömyys.

Toiseksi, Charlie's Angels ei ole musikaali, joten musiikin rooli elokuvassa on katsojalle täysin epäselvä ennen kuin hän näkee elokuvan. Voihan olla, että esimerkiksi How It's Done ei soi itse elokuvassa lainkaan, vaan kuuluu ainoastaan ”music inspired by” -kategoriaan.

Kolmanneksi, levy ei yksinkertaisesti ole kovin hyvä, vaikka all female -lineup on paperilla aivan mainio. Jonkinlaisia kohokohtia ovat Don't Call Me Angel, How It's Done, Gigamesh-remix Donna Summerin klassikosta Bad Girls sekä Granden ja Chaka Khanin duetto Nobody. Sen sijaan Granden, Normanin ja Nicki Minajin esittämä Bad to You lienee Granden uran heikoin sinkku ja hämmentää, miten noin temperamenttisesta kolmikosta ei saada enempää irti. Yleisesti ottaen Granden esittämät kappaleet tällä levyllä kuuluvat hänen diskografiansa heikoimpaan antiin.

Toki pitää sanoa, että monen soundtrackin oikea menestys määräytyy vasta sen mukaan, miten hyvin elokuva pärjää teattereissa ja miten ison roolin musiikki siinä ottaa, mutta koska maailmanhistoria on täynnä menestyneitä soundtrackeja elokuvista, joissa musiikki ei ollut lainkaan pääosassa (Black Panther, Titanic, Armageddon, Batman Forever jne.), näyttää siltä, että Charlie's Angelsin soundtrackista on tulossa Granden uran ensimmäinen iso virhearviointi sekä kaupallisessa että taiteellisessa mielessä.

En kuitenkaan usko, että soundtrack tekee isoa vahinkoa Granden uralle, mutta se on – ehkä yhdessä Beyoncén nopeasti unohtuneen kesäisen The Lion King -soundtrack-virityksen kanssa – erinomainen muistutus siitä, että kukaan ei saa kaikkia ideoita muuttumaan kullaksi.