Aretha Franklin menehtyi syöpään liittyviin komplikaatioihin tänään 76-vuotiaana.
Olin aiemmin illalla ystäväni kanssa galleriakierroksella ja muutamalla viinilasillisella. Suuren osan ajasta mietin suhdettani Aretha Frankliniin, koska no, meillä popnörteillä on tarve muodostaa jonkinlainen suhde kaikkiin tärkeisiin artisteihin – etenkin kuolleisiin.
Vuonna 1998 Aretha Franklinin A Rose Is Still a Rose oli iso r&b-hitti yltäen Hot 100 -listan sijalle 26. Se on minulle ehkä toinen muisto Aretha Franklinin perinnöstä Respect-hitin sisältäneiden TV Shop -kokoelmamainosten ohella, mutta niitä en laske.
Mikä oli ensimmäinen? Tietenkin Celine Dionin tulkinta (You Make Me Feel Like) A Natural
Womanista hänen Falling into You -albumillaan (1996).
Naurakaa vain, mutta minulle Aretha Franklin oli hyvin etäinen hahmo 1990-luvun lopulle asti ja pitkään sen jälkeenkin johtuen todella harvasta julkaisutahdista ja siitä, että en kuunnellut kauheasti musiikkia, joka oli tehty aiemmin kuin 1980-luvun alkupuolella.
Salakavalasti vuosien varrella hän tuli lähemmäksi, samalla tavalla kuin monet muut kaanonartistit. Kuuntelin hänen albumeitaan kuitenkin ensimmäistä kertaa vasta tänä kesänä. Aiemmin olin tyytynyt kirjaston kokoelmiin ja suoratoistopalvelun suurimmat hitit -palveluihin.
On jotenkin täydellinen sattuma, että samoihin aikoihin kun Arethan uutisoitiin olevan kuolemansairas, leffateattereihin tuli 1970-luvun alun mustien oikeustaistelua käsittelevä elokuva Blackkklansman – jossa esiintyy Jasper Pääkkönen.
Oli surrealistista istua maanantaina lähes täydessä elokuvateatterissa katsomassa elokuvaa mustien ihmisoikeustaistelusta tiedostaen, että suurin osa yleisöstä (ehkä itsekin, ainakin näin nopeasti ensi-illan jälkeen) on paikalla, koska elokuvassa esiintyy Jasper Pääkkönen.
Samalla en voinut olla ajattelematta sairaalaan joutunutta Aretha Franklinia ja esimerkiksi Respect-hitin merkitystä tuon ajan mustalle yhteisölle Yhdysvalloissa – ennen kaikkea mustille naisille.
Se on tietenkin aihe, josta en voi omakohtaisesti tietää mitään, mutta jota voin popkulttuurin, kuten Blackkklansman ja soul-musiikki, ja historiateosten kautta yrittää ymmärtää.
Ja popkulttuurissa sekä musiikissa parasta on nimenomaan se, että ne antavat työkalut ja sykäyksen tutustua asioihin, joita ei muuten arjessa kohtaa. Kun Aretha Franklin laulaa Think-hitillään vapaudesta (Freedom! Freedom! Freedom!! Freedom!!!) 35-vuotias suomalainenkin kykenee tuntemaan hänen julistuksensa selkäpiissään. Niin vahva Aretha on – hänet pystyy kuvittelemaan kannattelemaan kokonaista yhteisöä popmusiikin keinoin ja luomaan uskoa tulevaisuuteen.
Tämän kaiken lisäksi hänen perintönsä elää paitsi hänen omassa tuotannossaan niin kaikkien yhdysvaltalaisten soul- ja r&b-laulajien musiikissa, etenkin naisartistien. Kun kuuntelet Erykah Badua, Whitney Houstonia, Mariah Careyä tai Beyoncéa, kuuntelet myös Aretha Franklinia.
Kiitos Aretha Franklin!!!
Kommentit
Lähetä kommentti