Grammy-bisneksiä ja muuten
yhdysvaltalaista pop-kenttää seuranneet tietävät Kacey
Musgravesin jo monen vuoden ajalta: hänen kaksi ensimmäistä
studioalbumiaan Same Trailer Different Park (2013) sekä Pageant
Material (2015) ylsivät sikäläisellä albumilistalla top viiteen.
Mutta viimeistään nyt KAIKKIEN
pitäisi kuunnella Kacey Musgravesia, sillä hänen perjantaina
ilmestynyt Golden Hour on huikea 13 kappaleen ilotulitus täydellistä
popmusiikkia. Kappaleissa kuullaan diskovaikutteita,
ranskalaista kevyt-electronicaa, puhdasta kantria, steel-kitaroita,
sekä ah niin ihania sanoituksia kautta linjan:
”Even if you got somebody on your mind/It’s alright to be alone sometimes” (Lonely Weekend)
Musgravesin LSD-päissään kirjoittama
reilun minuutin mittainen Mother kiteyttää albumin mielentilan: se
on musiikkia kaipauksen hetkiin, jolloin ei tarvitse tehdä mitään
muuta, mutta jolloin asiaan kuuluu tuntea syyllisyyttä siitä, että
vain makaa aloillaan, kun voisi tehdä mitä muuta tahansa – tavata
vaikka läheisiään.
Jokaisen kappaleen sävellys on aivan kymppiluokkaa näin aurinkoisena kevätpäivänä, mutta jos
pitäisi nostaa yksi kappale ylitse muiden, sen olisi ehkä
keskivaiheen Happy and Sad, mutta toisaalta sitä seuraava Velvet
Elvis on silkkaa stripteasea ja High Horse mitä ihaninta
diskopoppia.
Golden Hour on samaan aikaan nuoren
innokas ja äärimmäisen kypsä levy. Se onnistuu kuulostamaan
musiikilta, josta isäsi tai äitisi pitäisi, mutta on kuitenkin
tehty sinulle. Metacriticissä levyn keskiarvo on 90/100. Grammy-kaiverrus tilaukseen!
Kommentit
Lähetä kommentti