Onko Emma-gaalassa mitään kiinnostavaa?

Joka toinen kuukausi sama kuva Remun kauppaamasta Emma-patsaasta.

 Meritoitunut musiikkijournalisti Tero Alanko kirjoitti torstaina ilmestyneessä Suomen Kuvalehdessä Emma-gaalasta ja -palkinnoista.

Alangon juttu on vähän laiskasti tehty, koska asiat eivät ole niin mustavalkoisia: esimerkiksi PME:n JVG on toki kytköksissä Warneriin, mutta levy-yhtiönä PME ei ole Warnerin omistama tai tilaisuuden järjestävän Musiikkituottajat ry:n jäsen, eikä lukuisia ehdokkuuksia JVG:n tapaan kerännyt PME:n Reino Nordin ole tietääkseni missään tekemisissä Warnerin kanssa eli artistina täysin "indie."

Lisäksi erinomaisen Litku Klemettin mainostaminen sanoilla ”levymyynti ja keikkasuosio hakkaavat monet Spotify-suosikit” on lievästi sanoen kyseenalaista. En näe esimerkiksi vuoden yhtye- tai vuoden naisartisti -kategorioissa yhtään ehdokasta, joita SUOSITUMPI Litku olisi. Paremmuus on toki sitten toinen juttu.

Olisin laittanut Litkun kyllä ainakin tulokasehdokkaaksi, sillä kategoria on tällaisenaan surkuhupaisa: se on käytännössä tehty Aleksanteri Hakaniemelle, joka on ehdokkaana myös hähmäisessä pop-kategoriassa. Hänestä kirjoitinkin aiemmin jo postauksen. Sonylla tuntuu olevan valtava pakkomielle tehdä Hakaniemestä tietynlainen tähti. Harmi, että musiikki on tällä hetkellä sysipaskaa. Tulokaskategoria lienee pedattu Sonylle siksi, että vuoden biisi- ja albumi-kategorioissa se on Warneriin nähden aika heikoilla ja Hakaniemen esikoisalbumi ilmestyi sopivasti eilen.

Yhdessä asiassa olen Alangon kanssa tiukasti samaa mieltä: Kriitikoiden valinta -kategoria on tällaisenaan naurettava. Se asettaa ehdokkaat henkisesti eriarvoiseen asemaan: on kaupallisesti merkittävät artistit ja ”ne muut” eli kriitikoiden suosikit. Nämä ovat joskus kohdanneet, esimerkiksi Chisu oli kriitikkoehdokkaana toissa vuonna.

Joka tapauksessa nykymuodossaan kategoria ei menisi läpi missään isossa palkintogaalassa maailmalla. Voisitteko kuvitella että Grammy-tilaisuudessa palkittaisiin erikseen kriitikoiden suosikki, joista yksikään levy ei olisi ehdolla missään muussa kategoriassa? Tai elokuva vastaavasti Oscar-gaalassa? Brit Awards -tilaisuudessa on Critics' choice -palkinto, mutta se annetaan potentiaalisesti menestyvälle uudelle nimelle, ei millekään yksittäiselle teokselle, joten sävy on aivan eri.

Tämä alleviivaa vastakkainasettelua, joka pitkällä aikavälillä nakertaa Emma-palkintojen arvostusta. Ei ole kovinkaan kiinnostavaa katsoa vuodesta toiseen, kuka kolmikosta Antti Tuisku, JVG ja Haloo Helsinki tällä kertaa julistetaan voittajaksi, olivat he miten suosittuja tahansa.

Koska Emma-raati on jo useana vuonna laskenut palkittavat Spotify-kuunteluiden perusteella, niin veikkaan seuraavaa: Vuoden albumin palkinnon saa Antti Tuisku Anatude-levystään, Reino Nordinin Antaudun on vuoden biisi ja Haloo Helsinki vuoden yhtye.

Kirjoitin Grammy-postauksessa lyhyesti siitä, että näissä gaaloissa kaikkein nurinkurisinta on se, että palkintojen katsotaan edustavan samaa kuin että palkittaisiin ”vuoden paras”. Vaikka tavoite olisikin se, lopputulos on yleensä aika keskitietä. Emmoissa meh-reaktio on aina lähellä jo senkin vuoksi, että Suomessa ajatellaan vielä muitakin markkina-alueita tiukemmin, että menestys ja hyvyys käyvät käsi kädessä. Ehdokaslista on jopa hellyyttävän laimea, mutta toisaalta johdonmukainen.

No, gaala on Musiikkituottajien itse järjestämä ja he tekevät sillä mitä tahtovat. Toivottavasti illallispöydissä on hyvä tarjoilu, sillä etukäteen ajateltuna tämänvuotista gaalaa ei saada kovin kiinnostavaksi, vaikka miten kääntelisi.