Mistä kappaleista 2018 muistetaan?

Vesta on hyvä!

Vuoden musiikkiannin käyminen läpi on yhtäältä aina turhauttavaa, mutta toisaalta todella antoisaa. Turhauttavaa siksi, että vaikka kuinka yrittäisi kiriä (eli kuunnella huomiotta jäänyttä musiikkia) tai muistella (eli palauttaa mieleen esimerkiksi keväällä musiikin parissa vietetyt hetket), lopputulos on aina eräänlainen kompromissi ja esitys siitä, miltä minä HALUAN vuoden 2018 näyttävän.

Antoisaa se on siksi, että maailmassa julkaistaan upeaa musiikkia joka päivä kalenterista riippumatta.

Tänä vuonna ajattelin tehdä kaksi vuosikatsausta, yhden kappaleista ja yhden albumeista, siitä näkökulmasta, miten teokset onnistuivat sykähdyttämään minua sekä myös ns. suurta yleisöä.

Ensin vuorossa ovat kappaleet, aakkostettuna esittäjän mukaan.

Ariana Grande – Thank U, Next

Ariana Granden viimeiset vuodet ovat olleet poptähteyden näkökulmasta tasaista nousua, jota on ollut kiinnostavaa seurata: vuonna 2016 hän julkaisi siihen asti parhaan albuminsa Dangerous Womanin; seuraavana vuonna hänen keikallaan tapahtui tuhoisa terrori-isku, jonka uhrien muistoksi järjestetty konsertti oli hieno; tänä vuonna hän julkaisi vielä paremman levyn Sweetenerin ja joutui myrskyn silmään parisuhteidensa ansiosta. Mikä voisi olla parempi tapa päättää tämä vuoristorata kuin uran paras kappale ja suurin hitti? Thank U Next kuulostaa yksinkertaisesti jumalaiselta, viimeisteltyä tuotantoa myöten.

Ava Max – Sweet But Psycho

Yhdysvaltalainen Ava Max on edennyt urallaan kiinnostavaa reittiä. Sweet But Psycho julkaistiin syyskuussa, se nousi Pohjoismaissa listoille lokakuussa ja Suomessa ykköseksi marraskuussa pysyen siellä toistaiseksi viisi viikkoa. Tällä hetkellä se on Britannian singlelistan kakkosena ja debytoi juuri Yhdysvaltojen Hot 100 -listalla, joten taivas on auki sielläkin. Mutta tästä statistiikasta huolimatta merkittävintä biisissä on, että ennustan sen olevan uuden elektropop-kauden airut: tanssipophitti, josta tulee iso hitti Yhdysvalloissakin. Jotkut ovat sanoneet Cirkutin tuottaman biisin kuulostavan Lady Gagan Poker Facelta, mutta itse en yhteyttä kuule, ehkä "I'm-ma-ma-ma out my mind" -kohtaa lukuun ottamatta. Tästä genrestä suosittelen kuuntelemaan myös Kim Petrasin fantastisen Close Your Eyesin, jonka soisi jäävän elämään.

Calvin Harris and Dua Lipa – One Kiss

Vastustamaton One Kiss on kuin throwback aikaan, jolloin kesä oli täynnä hömpähtäviä, mutta laadukkaita tanssisinkkuja tyyliin Livin' Joyn Dreamer (1995) tai Galan Freed from Desire (1997). Tavallaan se, että One Kiss oli niin iso hitti, palautti jollain tasolla uskon striimaussukupolveen: hyvällä biisillä pötkitään yhä erittäin pitkälle. En keksi mitään pahaa sanottavaa One Kissistä, aivan täydellistä popmusiikkia. Se myös muistuttaa Calvin Harrisin neroudesta. Kun pitää tehdä svengaavaa tanssimusiikkia, hän on mies paikallaan. Kalavertauksella: Harris on klovnikala, kun taas esimerkiksi David Guetta muistuttaa kuollutta lahnaa.

Cardi B, Bad Bunny and J Balvin – I Like It
Maroon 5 feat. Cardi B – Girls Like You

Cardi B oli tänä vuonna kaikkialla, mitä korostaakseni valitsin häneltä kaksi kappaletta. Niistä I Like It oli vuoden varmimpia popkarkkeja ja Girls Like You Maroon 5:n uran paras single pitkälti Cardin versen ansiosta. Jopa ihana St. Vincent intoutui remiksaamaan sen. Keväällä ilmestynyt Invasion of Privacy kelpasi krantuille kriitikoillekin, kesällä Cardi sai lapsen, loppuvuodesta erosi Offsetistä ja julkaisi uuden singlen Money. Toista näin hengästyttävää, ja toisaalta menestyksekästä, vuotta ei hänen uralleen varmaan enää satu.

Drake – God's Plan
Travis Scott – Sicko Mode

Sitten toinen parivaljakko, yhdistävänä tekijänä Drake. Jos pitäisi kiteyttää valtavirran hip hop vuonna 2018, niin sen voisi niputtaa näihin kahteen hittisingleen. God's Plan ei toki ole Draken uran suurin hitti, koska One Dance oli niin kolossaalinen menestys aikoinaan, mutta se on tämän vuoden huippu – eikä vähiten ”She said, 'Do you love me?' I tell her, 'Only partly' I only love my bed and my momma, I'm sorry” -säkeen sekä rahanjakovideonsa ansiosta. Sicko Mode puolestaan ei ole mielestäni Travis Scottin paras biisi, se titteli menee vielä pitkään Goosebumpsille, mutta sen koukuttomuudessakin on jotain tenhoavaa.

Ellinoora ja Eetu – Bäng bäng typerä sydän

Mitä olisi whispiläteksti ilman nurinaa Emma-asioista? Ei mitään, tietenkään! Mielestäni on täysin käsittämätöntä, että ihan jokaisilla korvilla kuunneltuna vuoden parhaimpiin kotimaisiin kappaleisiin lukeutuva, klassisen poplaulun oppikirjaesimerkki Bäng bäng typerä sydän ei kelvannut ehdokkaaksi parhaan kappaleen kategoriassa (sen sijaan siellä on taas yksi Haloo Helsingin biisi ja Elastisen turhake Supervoimii). Ellinoora on vieläpä eräs lahjakkaimpia uuden sukupolven artisteja, isolla levy-yhtiöllä ja kappaleella on mukana vielä saman levy-yhtiön (Warner) tuore kiinnitys. Biisillä on yli viisi miljoonaa kuuntelua Spotifyssa. Eli että HALOO PÄÄTTÄJÄT! (Onneksi vuoden tärkein palkinto, eli tämän blogin jakama Ruokaa pöytään -palkinto on yhä mahdollista voittaa, mutta siihen palaamme keväällä.)

JVG – Popkorni 

Oikeutetusti parhaan kappaleen Emma-palkinnosta kilpailee kuitenkin JVG:n uran eräänlainen kruunu, ällistyttävän röyhkeä pophitti Popkorni, joka TAITEILEE junttidiskon ja vakavan popmusiikin VÄLIMAASTOSSA tavalla, johon Suomessa kykenee vain JVG.

Lady Gaga and Bradley Cooper – Shallow 

Tänä vuonna on julkaistu iso kourallinen aivan erinomaisia elokuvahittejä alkaen The Greatest Showmanin This Is Mestä ja Black Pantherin All the Starsista aina Love Simonin Love Liesiin. Mutta yksikään ei ole noussut niin isoksi popkulttuuri-ilmiöksi kuin nopeasti meemiytynyt Lady Gagan ja Bradley Cooperin Shallow. Se on – paitsi Last.fm-tilin mukaan eniten kuuntelemani biisi, 105 kuuntelua – viime vuosien ainoa americana/pop/folk/kantriksi luettava kappale, joka on yltänyt Spotifyn listoilla top teniin sekä Yhdysvalloissa että globaalisti. A Star Is Born -elokuvan kohtaus, jossa kappale soi, on klassikko sekin. Ennustan Shallow'lle sekä Grammya, Golden Globea että Oscaria.

Pyhimys ja Aksel Kankaanranta – Jättiläinen 

Jättiläinen ei ehkä ole Pyhimyksen hienon Tapa poika -albumin paras biisi, mutta se on ehkä parhaiten kaikki kansanosat lävistänyt kotimainen rap-kappale koko vuonna: lähes 11 miljoonaa kuuntelua Spotifyssa. Adi L. Haslan Kevät voisi olla tässä kategoriassa toinen, mutta se on hivenen liian huono puhutellakseen vaativimpia musiikinkuuntelijoita tai kriitikoita. Pyhimys sen sijaan menestyy aivan kaikkialla, ja syystä.

Queen – Bohemian Rhapsody

Biisi vuodelta 1975 tämän vuoden katselmuksessa! Epistä ja ennenkuulumatonta! Mutta jos oikein mietitään, niin Queen on mitä suurimmissa määrin tämän vuoden ilmiö. Bohemian Rhapsody -elokuvan ansiosta bändi on keikkunut Spotifyn kuunnelluimpien artistien joukossa koko syksyn ja Bohemian Rhapsodystä tuli juuri joulun alla suosituin 1900-luvulla julkaistu kappale Spotifyssa. Sillä on tällä hetkellä noin 625 miljoonaa kuuntelua ja se ohittanee lähikuukausina Eminemin Lose Yourselfin kuunnelluimpana ennen Spotifyn lanseerausta julkaistuna biisinä. Queen-huumaa voisi verrata kahteen ysärin Abba-revivaliin – ja niiden ansiosta Abba oli mitä suurimmassa määrin vuosien 1992 ja 1999 ilmiö. Toinen vastaavanlaista nostetta osakseen saanut biisi on tietenkin Toton ikivihreä Africa (473 miljoonaa kuuntelua).

Vesta – Ota varovasti

Vesta Burman lukeutuu vuoden ehdottomiin läpilyöjiin: Lohtulauseita-albumi on ollut Suomen virallisen listan kärkipäässä ilmestymisestään asti eli 40 viikkoa. Ota varovasti ei ole ollut mikään listajyrä, mutta kerännyt kaikessa hiljaisuudessa 5,3 miljoonaa kuuntelua Spotifyssa. Näin Vestan ensimmäistä kertaa livenä Flow-festareilla ja juuri tämä kappale on jäänyt parhaiten mieleen koko festarin kaikista esityksistä Kendrick Lamarin hittiputken ohella. Ehkä paras vuoden biisi -ehdokkaista Emma-gaalassa.

XXXTentacion – Sad!

Lopuksi vielä vainajia: menetimme Whispilä-universumista muun muassa Aviciin, France Gallin, Lil Peepin, Dolores O'Riordanin, Mac Millerin, Aretha Franklinin sekä Xxxtentacionin, jota on pidetty teinien merkittävänä uutena kapinaäänenä. Sitä hän onkin, ainakin striimausmenestyksen näkökulmasta. Kaikkein suurimmaksi hitiksi hänen lyhyellä urallaan jäänee Sad, joka nousi muun muassa Yhdysvaltojen Hot 100 -listan kärkeen.

Kuuntele kaikki kappaleet tästä soittolistasta!

Kommentit

  1. Hieno postaus ja paljosta samaa mieltä, mutta se vaan, että ihan jokaisilla korvilla kuunneltuna Ellinooran ja Eetun Bäng bäng typerä sydän ei kyllä lukeudu vuoden parhaisiin kotimaisiin kappaleisiin! Ellinoora on sietämättömän överi vokalisti, nuorisokieli sattuu korviin, sävellys on kyllä aivan ok, mutta metafiktiviisyyskulma miellyttänee niitä, joita 2010-lukukin miellyttää. Sori kun en osaa teeskennellä hymyä!

    VastaaPoista
  2. (Tuon kirjoitin oikeastaan vain retorisena vastahyökkäyksenä "ihan jokaisilla korvilla" -tyyppiselle retoriikalle :) )

    VastaaPoista
  3. Kärjistin toki! Nyt kun miettii, niin luultavasti tässä tuli vastaan Warnerin kiintiö, sillä heillä on kolme ehdokasta vuoden biisiksi. Ja esimerkiksi Tippa "tarvitsee" Emma-nostetta enemmän kuin Ellinoora, joka on ehtinyt kiertää jo vainelämäät sun muut ja saanut monta isoa hittiä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti