Mitä Haloo Helsinki yrittää tuoreella EP:llään?

Ruutupaita, check. Farkkutakki, check. Havaijipaita, check... Trenssi? Check. Kuva: Sony

Popmaailman seuraaminen yllättää jatkuvasti: yhtenä päivänä Arctic Monkeys julkaisee thisishardcoreaanisen kaupallisen itsemurhan ja seuraavana Haloo Helsinki kantri- ja latinopop-vaikutteisen EP:n.

Kyllä!

Jo talvella ilmestynyt JVG:n kanssa tehty Texas oli kidrockiaanisin kappale, mitä Suomessa on koskaan kuultu, ja nyt uudella EP:llä pistetään oikeasti stetson päähän ja rivitanssiksi. Ei edes Lady Gagan Joanne-hengessä, eli vähän slide-kitaraa siellä täällä ja harmonioita, vaan oikeasti Sikaduoksi.

Kokonaisuutta hämmentää se, että tämän lisäksi avauskappale Farssi kuulostaa – totta kai – Paperi T:ltä, joka on keksinyt brostepin eli on kaikin tavoin noin neljä vuotta myöhässä.

Texas-EP olisi mahtava mahalasku, ellei sen viimeinen kappale, kunnon tanhuamisen perään huutava Ei suomalaiset tanssi olisi oikeasti kesähitintuoksuinen rallatus, joka yhdistää latinosävellyksen saluunameininkiin. Siihen tarkoitukseen levy lieneekin tehty: kesän keikkojen mausteeksi, jotta samoilla festareilla ravaaminen kannattaa tänäkin vuonna.

Kantri on ollut hiljalleen tulossa popin valtavirtaan jo parin vuoden ajan. Yhdysvalloissa kantrimausteet sekoitetaan joko suoraviivaiseen popmelodiaan (Bebe Rexhan ja Florida Georgia Linen Meant to Be) tai singer-songwriter-balladiin (Kane Brownin Heaven). Post Malone puolestaan kirjoittaa kappaleet folk- ja kantriperinteen mukaan ja levyttää ne hip hopina (Better Now). Suomessa vastaava trendi voisi juurikin olla kantrin ja popiskelmäkulttuurin yhdistäminen, ja sitä Haloo Helsinki tässä yrittää.

Kaksi merkittävää kysymystä ovat a) Meneekö yritys läpi radioasemilla, ja b) Mitä tämä tarkoittaa Haloo Helsingin tulevaisuuden kannalta?

A-kohtaan veikkaan, että menee, koska ainakin Ei suomalaiset tanssi on niin hyvä kappale – tosin enemmän ehkä latinopopsävellyksensä vuoksi kuin kappaleen tekstin ja yleisen meiningin takia.

B-kohdan vastaus on monisyisempi. Railakkaasta, ja myös raikkaasta, poukkoilustaan huolimatta Haloo Helsinki on toistaiseksi operoinut bändimusiikin parissa, mutta Farssi kuulostaa selkeästi Ellin soolobiisiltä. Mikäli bändi päättää lähteä taistelemaan nuorten kuunteluajasta Xxxtentacionin, Tippan ja Cledosin kanssa, se muuttuu samalla nykyhetkeen verrattuna rutkasti marginaalisemmaksi yhtyeeksi, jolle ei enää heru soittoaikaa Iskelmältä.

Jos taas kantri kiinnostelee enemmänkin, yhtyeen kannattaa kuitenkin tehdä se hieman hienovaraisemmin: esimerkiksi Kaksi ihmistä on niin jykevä kermakakku kappaleeksi, että sellaista ei kykene albumimitassa kuuntelemaan kukaan, EP:kin tekee jo tiukkaa.

Kolmas vaihtoehto on, että Texas-EP ei edusta lainkaan Haloo Helsingin tulevaisuuden touhuja – ja tämä on itse asiassa vaihtoehdoista kaikkein kiinnostavin.