Miksi Saara Aalto ei pärjännyt viisufinaalissa?

Saara Aalto euroviisuissa. Kuvakaappaus EBU:n videosta.

Kuten kaikki tiedämme, musiikkiviihteen suurtapahtuma Eurovision(in) laulukilpailu pidettiin viime yönä Lissabonissa. Kilpailun voitti Israelia edustanut Netta loistavalla Wonder Woman -bangerillaan Toy. 

Muutenkin kilpailun taso oli erittäin kova, kuten viime vuonnakin. Tuntuu, että osallistuvat yleisradioyhtiöt keksivät joka vuosi mitä mielikuvituksellisimpia esityksiä ja usein tukena on myös hienoja kappaleita, kuten tänä vuonna esimerkiksi Ranskalla (upea pakolaislapsesta kertova Mercy), Kyproksella (sataprosenttisesti ajassa kiinni ollut popjyrä Fuego), Virolla (nerokkaasti pukua hyödyntänyt oopperaesitys La forza) ja Irlannilla (ensimmäistä kertaa viisulavalla kahden miehen välistä suhdetta koreografiallaan ilmentänyt Together).

Kaikki eivät tietenkään voi voittaa, mutta finaalissa Suomea edustanut Saara Aallon Monsters jäi auttamatta jalkoihin sijoittuen 25:nneksi. Listaan seuraavaksi miksi:

1. Monstersin parasta ennen -päiväys meni jo
Monsters on kansainvälisin eväin tuotettu IHAN HYVÄ kappale, mutta ne eväät ovat säilykelihapullia vuodelta 2013. Finaalissa Monsters kuulosti teolliselta eikä siinä ollut yhtäältä lainkaan samanlaista lämpöä ja biletunnelmaa kuin Fuegossa, Tsekin Lie to Messä tai Toyssa, mutta ei toisaalta minkäänlaista henkilökohtaista tarinallista koskettavuutta kuten esimerkiksi Mercyssä.

Mutta syy ei periaatteessa ole pelkästään Saara Aallon. Ruotsalaiset ovat joskus kirjoittaneet viisuihin jopa omalle edustajalleen elähtäneen kappaleen, rajuimpana esimerkkinä Charlotte Perrellin Hero (2008), jolle kävi samoin kuin Monstersille. Minä rakastin sitä, mutta ymmärsin täysin, miksi Eurooppa ei.

2. Monstersin lavashow oli ammattimainen, mutta siitä oli vaikea saada otetta
Toy tarjosi joka sekunnille ihania karkkeja, heiluttavista kissapatsaista Nettan ”hey”-huutaneeseen sekvensseriin. Siihen verrattuna Monstersin lavashow'ssa yritettiin liikaa: lopun heittäytyminen oli aivan turhaa. Lisäksi en tajunnut, ennen kuin Ylen kommentaattori Mikko Silvennoinen kertoi, että asia, jossa Aalto alussa kieppui, ilmensi rikkinäistä peiliä. Miksi ihmeessä lavalla ei ollut oikeaa peiliä, jonka Aalto olisi rikkonut? Viisuesitys kestää vain kolme minuuttia, ja se katsotaan kerran, ellei ole superfani, mutta heidän varaansa ei voi laskea. Viestiä ei voi jättää puolitiehen, mutta katsojalle pitää antaa tilaa bongata kivoja juttuja myös itse. Monstersista ei jäänyt käteen mitään muuta kuin että se oli IHAN HYVIN tehty, ja se, että se kertoo jostain mystisistä hirviöistä, joita me kaikki elämässä kohtaamme. Juu juu jep jep, ohutta yläpilveä.

3. Unohdettiin, että euroviisut eivät ole pelkästään Pohjoismaiden tai Britannian asia
Minua eniten Monstersissa kalvasi se, että se oli aivan liiaksi suunnattu Pohjoismaihin ja Länsi-Eurooppaan ja oli täysin unohdettu, esitystä myöten, että viisupisteistä todella iso osa tulee Etelä-Euroopasta sekä idästä. En näe vieläkään mitään syytä, miksi kasuaali serbialainen viisukatsoja olisi äänestänyt Monstersia – myös kohdan 1 takia, mutta ennen kaikkea siksi, että heidän oma musiikki-ihanteensa ei ole ruotsalainen rivipop, varsinkaan jos siinä ei ole mitään jujua, toisin kuin Loreenin Euphoriassa (2012) tai Måns Zelmerlöwin Heroesissa (2015). Monsters sai yleisöääniä etenkin Ruotsista, Virosta, Islannista ja Australiasta. Se ei siis resonoinut tarpeeksi missään Etelä- tai Itä-Euroopan maassa.

--

Kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että Yle meni viisuissa järjestelynäkökulmasta oikeaan suuntaan: palkattiin ihmisiä, jotka ovat aiemmin olleet mukana isoissa tuotannoissa ja olivat kärryillä siitä, mitä tehdään, kun tehdään viihde-esitystä. Ensi kerralla lisää koukkuja, leikkisyyttä ja statementejä, niin hyvä tulee – toki myös kappaleen pitää resonoida.

Mutta entäpä Saara Aalto? Hän teki kisassa sen, minkä on tottunut tekemään. Epäilen, että hän ja hänen taustatiiminsä teki suurimman virheensä heti aluksi, kun lähtivät tuuppaamaan viisuihin nimenomaan Monstersia eikä Dominoa, jonka uskon eilisen perusteella kyenneen hieman parempaan sijoitukseen. Kuten viime sunnuntaina kirjoitin, jo finaalin pääsy oli Monstersilla hiuskarvan varassa kovatasoisessa semifinaalissa. Veikkasin kesken kisan Monstersia korkeammalle, mutta lopun hieno potpuri palautti takaisin maan pinnalle: Monstersilla ei yksinkertaisesti ollut mitään saumaa esimerkiksi Fuegoa, Toyta tai Italian kantaaottavaa Non mi avete fatto nienteä vastaan.

Aallon oma artistius perustuu tuskallisen paljon esteiden voittamiseen, ”epäilijöille näyttämiseen” ja kilpailuhenkisyyteen, joten on kiinnostavaa seurata mitä hän seuraavaksi tekee. Löytyykö maailmasta vielä musiikkikilpailu, johon hän voisi lähteä mukaan ja jatkaa omaa henkilökohtaista sankaritarinaansa, johon media on auliisti tarttunut?