Miksi One Love Manchester oli paras hyväntekeväisyyskonsertti sitten Freddie Mercuryn muistokonsertin?


Kuten moni tietää, 22 henkilöä sai surmansa toissa viikolla Manchesterissa, kun itsemurhapommittaja iski Ariana Granden konsertissa. Tapauksen ympärille syntyi voimakas solidaarisuusliike, joka huipentui eilen Manchesterin Old Trafford Cricket Ground -stadionilla pidettyyn One Love Manchester -hyväntekeväisyyskonserttiin. 

Konsertti oli pienen ryhmän (Scooter Braun, Sony, Live Nation, Manchesterin hyväntekeväisyysinstanssit) nopeasti organisoima tapahtuma, mutta siihen nähden se onnistui katsojan silmissä jopa yli odotusten: juuri mikään ei ollut erityisen falskia, edes Will.i.amin pakollinen kolmeminuuttinen tai Pharrellin Happy, jonka Miley Cyrus ansiokkaasti kohotti pois ylisoitetun feelgood-tuhnun asemasta.

Konsertin pääosassa oli tietenkin Manchesterin tragedia, mutta viesti oli globaali: rakkaus voittaa vihan. Miley Cyrus ja Katy Perry pitivät koskettavat puheet ja uskovaiseksi tiedetty Justin Bieber puhkesi jumalan ylistyksessään kyyneliin. Ariana Granden lukuisista omista hiteistä etenkin erinomainen Break Free sai aivan uuden merkityksen.

Paikallisuus näkyi sopivasti artistivalinnoissa: Take That ja Robbie Williams ovat suurimpia manchesterilaisia popnimiä 2000-luvulla ja Oasiksen Don’t Look Back in Angerista on tullut koko Manchesterin yhteinen voimalaulu. Se ja tragedian kautta uuden symbolisen merkityksen saanut Granden One Last Time olivat Robbie Williamsin, Take Thatin ja Coldplayn yhteislaulujen lisäksi konsertin ehdottomia huippuhetkiä.

Miley Cyrusin poliittinen aktivismi on nykypopissa mitä virkistävintä ja hänen Granden kanssa esittämänsä Crowded House -laina Don’t Dream It’s Over kiteytti upeasti hyväntekeväisyyskonserttien tarpeen tässä maailmankaikkeudessa: ”When the world comes in / They come, they come / To build a wall between us / And we know they won't win”.

Granden Over the Rainbow oli sopivan elegantti ja juhlallinen päätös koskettavalle ja hyväntuuliselle tapahtumalle. Samalla kappaleella The Flaming Lips kunnioitti Pearl Jamin keikalla menehtyneitä Roskildessa vuonna 2000.  

Vaikka konsertti oli nimeltään One Love Manchester, se oli upea muistutus siitä, että keikkojen pitää olla popfanien safe space – ilman syrjintää, vaaran tunnetta ja vihaa. Keikoilla käydään vain yhdestä syystä: rakkaudesta musiikkiin. Juuri tämä aspekti teki konsertista minulle henkilökohtaisemman kuin sinänsä tarpeelliset luonnonkatastrofien ja nälänhädän uhrien hyväksi pidetyt konsertit. Konserttitragedia voi tapahtua minulle, kun menen Lady Gagan keikalle, se voi tapahtua sinulle, kun menet festivaaleille.

Freddie Mercuryn muistokonsertin tapaan One Love Manchester -tapahtumassa ei mässäilty katastrofilla tai uhkakuvilla: meitä ei syyllistetty siitä, että emme auta tarpeeksi.  Joskus hymy vierustoverille on se paras apu.

Kommentit

  1. Kommenttini taisi kadota jonnekin... Sitä vaan tässä pohdin, että Black Eyed Peas taisi olla hoodeilla jo muutenkin. Esiintyivät lauantai-iltana Mestarien Liigan finaalissa. Tiedä sitten kumpi keikka oli sovittu aikaisemmin, mutta luultavasti olivat Briteissä tuon fudismatsin vuoksi jo valmiiksi. Mutta oli hieno ja koskettava konsertti!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti