Kuka tekee hitin?


Näin digiaikana kaikki musiikki on kaikkien saatavilla heti, kun se julkaistaan eli enää ei tarvitse laahustaa aktiivisesti kauppaan tai kuunnella passiivisesti radiota kuullakseen hittikappaleita. Vapaus valita omat soittolistansa on määritellyt uudelleen kuluttajan roolin hittien tekijänä. Kuuntelijoiden ja fanien reaktiot pitkälti ohjaavat tämän päivän hittipoppareiden singlevalintoja ja siten oikeastaan aiempaa vahvemmin kaikkea, mitä musiikkimaailma meille tarjoaa.

Tutkitaanpa aihetta muutaman esimerkin kautta:

Ed Sheeranin (kuva) tuoreelta Divide-albumilta julkaistiin talvella samaan aikaan maistiaiseksi kaksi kappaletta, Shape of You ja Castle on the Hill. Sheeranin fanit saivat päättää kummasta tulee levyn ensimmäinen oikea hittisingle, mikä toki oli kaikille biisit kuunnelleille lopulta itsestään selvää. (Ja molemmista tuli menestys, mutta niin ei välttämättä olisi käynyt.)

Sheeran on tavallaan erikoistapaus. Hän on niin suosittu, että hänen kaikki singlevalintansa voidaan tehdä puhtaasti kysynnän perusteella, koska otanta kattaa miljoonia ja taas miljoonia ihmisiä. Mikä tahansa hänen kappaleensa voidaan tulkita tänä päivänä hitiksi, jos hitti määritellään laveasti saavutetun yleisömäärän perusteella. Dividen kolmas single on Galway Girl, joka erottui heti levyn ilmestyttyä striimaus- ja latauslistoilla edukseen. Olisiko Sheeranin levy-yhtiö Atlantic valinnut irkkufolk-vaikutteisen kappaleen kolmanneksi singleksi, jos yleisö olisi päättänyt suosia jotain muuta kappaletta enemmän? Epäilen.

Draken viimevuotista Views-albumia pohjustettiin niin ikään kahdella samanaikaisella julkaisulla. Kaikki muistavat One Dancen, josta tuli vuoden suurin menestys maailmanlaajuisesti, mutta harva tietää tai muistaa, että sen kanssa samaan aikaan ilmestyi Pop Style, joka jäi Draken diskografiassa täysin kuriositeetin asemaan. Kuluttajat siis valitsivat kumpaa halusivat markkinoitavan ja valinta oli selvä.

Tänä keväänä Drake julkaisi uuden levyn nimeltään More Life, ja hänen levy-yhtiönsä Republic Records antoi yleisön taas määritellä levyn radiosoittoon tarjottavan toisen singlen. Hyvin todennäköisesti Passionfruit olisi valikoitunut joka tapauksessa, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa biisiä tarjottiin radiosoittoon vasta sen jälkeen, kun se oli jo yltänyt Hot 100 -listan kahdeksanneksi. Tapaus on malliesimerkki siitä, että katsotaan ensin viikko tai pari, mikä albumin kappaleista pärjää parhaiten striimauslistoilla ja sitten aletaan markkinoida sitä.

Nämä kaikki esimerkit ovat parin viime vuoden ajalta – ja niitä on lisääkin Futuren Dracon ohittaneesta Mask Offista Lil Uzi Vertin Soundcloudissa huomiota keränneeseen XO Tour Llifeen – mutta koin velvollisuudekseni hakea vielä aikakirjoista ensimmäisen digiajan jättihitin, jonka yleisö oikeasti valitsi heti omakseen ja sen myötä singleksi muiden albumin kappaleiden ohi. Päädyin Katy Perryn ja Juicy J:n Dark Horseen vuodelta 2013. Biisistä ei pitänyt lainkaan tulla singleä, mutta heti Prism-albumin ilmestyttyä se nousi lataus- ja striimauslistojen kärkeen kuin tyhjästä: sitä ostettiin viikossa Yhdysvalloissa 194 000 kpl, joka oli hurja määrä albumiraidalle.

Koska biisit julkaistaan albumeilla yleisön helposti kuunneltavaksi ennen kuin niistä tehdään virallisia sinkkuja, niin yleisöllä on suuri valta päättää, mitkä biisit muodostuvat oikeiksi hiteiksi. Radion, television ja levy-yhtiöiden rooli hittien määrittäjinä on pienentynyt, mutta tietenkin he yhä ”häärivät” kulisseissa tarjoten media-aikaa, markkinointibudjettia ja hoitamalla artistien asioita.

Kehityksen varjopuoli on ehkä se, että suuri listamenestys keskittyy yhä harvemmille artisteille. Vaikka hitintekijöitä on runsaasti, ns. tapausalbumien ilmestyttyä monet niiden kappaleet pääsevät listoilla korkeille sijoille. Toisaalta, oikeasti suuriksi hiteiksi päätyvät kuitenkin joka tapauksessa ne pitkällä tähtäimellä eniten suosiota niittäneet kappaleet, vaikka mikä tahansa Ed Sheeranin albumiraita viettäisi brittilistan top tenissä viikon.

----

PS. Koska tässä tekstissä käytetään suhteellisen sekavasti sanoja hitti ja single (ja hittisingle), niin lisään vielä loppuun oman tulkintani niistä.

HITTI = a) kappale, joka kohoaa tähtiartistin omaan tuotantoon suhteutettuna keskivertoa menestyneemmäksi ja b) saavuttaa suosiota yleisillä poplistoilla, joiden sijoitukset määrittyvät radiosoiton, myynnin tai striimausten (tai kaikkien näiden, kuten Billboardin kehittelemillä Hot 100 -listoilla) perusteella. Mielestäni siis molempien kriteerien tulee toteutua, mutta ainakin b-kohdan.

SINGLE = kappale, jota tarjotaan kuluttajille kuunneltavaksi eri kanavissa promoamalla sitä mediassa ja tekemällä siihen video. Se, että kappaleesta on video, on nykyisin helpoin singlen määritelmä, mikäli ei jaksa seurata radioiden soittolistoja ja All Accessin kaltaisia palveluita, jotka pitävät kirjaa radioasemille tarjoituista kappaleista. Hitistä voi myös tulla single itsestään, sillä on todennäköistä, että suosittu kappale poimitaan laajaan jakeluun. Kaikista singleistä ei julkaista videota ollenkaan, esimerkkeinä Usherin I Don't Mind ja toistaiseksi myös Passionfruit.

Eli siis esimerkiksi Draken More Life -albumilta on kehittynyt monta hittiä (mm. Passionfruit, Blem ja Portland), mutta toistaiseksi vain kaksi singleä, ennen levyä julkaistu Fake Love ja maaliskuussa julkaistu Passionfruit, jotka ovat myös levyn suurimmat hitit toistaiseksi.

(Netissä, eritoten foorumeilla, käytetään myös termiä ”buzz track”, mutta ei mennä siihen, paitsi mennään sen verran, että se on yleensä levy-yhtiön tapa jälkikäteen alentaa alisuoriutuva kappale singlen asemasta, esim. Katy Perryn tuore Bon Appétit voi aivan hyvin päätyä ”buzz trackiksi”.)

Kommentit