 |
| Chappell Roanin ja Sabrina Carpenterin albumien kannet eivät ole kuin kaksi marjaa. |
Kansainvälisellä popkentällä mellestää tällä hetkellä kaksi uutta mielenkiintoista tekijää Sabrina Carpenter ja Chappell Roan. Carpenterin jo kuudes (!) albumi Short n’ Sweet debytoi Suomen ja Ison-Britannian albumilistan ykkösenä, Roanin jo vuosi sitten ilmestynyt esikoislevy The Rise and Fall of a Midwest Princess on parhaimmillaan käynyt brittiykkösenä ja Suomen 19:ntenä, vaikka hänen suurin hittinsä Good Luck Babe ei sillä ole kerryttämässä striimejä laskentoihin.
Kirjoitan heistä, koska he tulevat mielenkiintoisesti popmaailman eri laidoilta, mutta ovat breikanneet yhtä aikaa. Carpenter on selvästi one liner -vetoisen mutta ”helpon” Taylor Swift -koulukunnan kasvatti ja biisintekijät ovat tehneet hittejä Swiftin lisäksi mm. Selena Gomezille. Roan taas nojaa teatraalisuuteen ja poprock-perinteeseen. Visuaalisesti Roanin selkein esikuva on Lady Gaga, jonka Bad Romance -hittiä hän on esittänyt keikoillaan.
Carpenterin nousu tähdeksi on ollut suoraviivaista ja melko nopeaakin, mutta se ei tapahtunut hetkessä, toisin kuin Roanin, jonka menestyskäyrä lähti hurjaan nousuun Olivia Rodrigon lämppärislotin ja Coachella-esiintymisen myötä. Carpenteriakin auttoi pesti Taylor Swiftin lämmittelijänä, mutta toisaalta hänellä oli siinä vaiheessa pari somehuomion avulla kehittynyttä pikkuhittiä (Skin, Nonsense ja Feather).
Koska Carpenter on julkaissut jo useamman levyn, Short n’ Sweet on tehty vallitsevien olosuhteiden mukaisesti sisältäen yhden tarpeeksi hyvän uuden biisin (Taste) täsmähitiksi jatkamaan isojen menestyssinkkujen (Espresso ja Please Please Please) linjaa. Muiden kappaleiden suoriutuminen on toissijaista, koska aina voi julkaista uuden biisin ”deluxe-painokselta”, jos siltä tuntuu.
Roanin albumi sen sijaan on monen muun esikoislevyn tapaan sillisalaatti, joka esittelee artistin eri puolia. Lady Gagan lisäksi hän kuulostaa Rodrigolta, Cyndi Lauperilta ja Gwen Stefanilta, mutta kappaleet ovat onneksi melko vahvoja peittääkseen ilmiselvät vaikutteet. Kovassa vauhdissa suurimmaksi hitiksi on noussut uusi biisi, joka siis ei ole albumilla, eli kovasti Whamin Last Christmas -henkistä sävelkulkua hyödyntävä fantastinen Good Luck Babe.
Carpenterin imago on suunnitelmallinen ja Roanin kaoottinen. Roan perui Euroopan-kiertueensa keikat pikkusaleissa, jotta kykenee esiintymään miljoonille Video Music Awards -juhlassa, mikä ei tietenkään miellyttänyt faneja, jotka olivat ostaneet liput keikoille ennen kuin Roan löi läpi keväällä. Myös Carpenter esiintyy Video Music Awards -tilaisuudessa.
Carpenter edustaa siis eräällä tavalla korporaatiopoppia ja Roan on hieman indie. Carpenter on kasvatettu tähteyteen Disneyn ja Taylor Swiftin koulussa. Roan taas ei ole missään vaiheessa kuvitellut edes tulevansa niin isoksi nimeksi kuin on nyt päätynyt. Molemmat muistuttavat meitä popfaneja siitä, että eturivin tähdeksi pääsee montaa reittiä yhä tänäkin päivänä.
Kommentit
Lähetä kommentti