 |
| PMMP teki paluun Provinssissa. Kuva: Aki-Pekka Sinikoski. |
Musiikin säveltäjien, sanoittajien, sovittajien ja kustantajien tekijänoikeusjärjestö Teosto julkaisi toissapäivänä tutkimusraportin pohjoismaalaisten musiikinkuuntelutottumuksista. Mitään suuria yllätyksiä tuloksissa ei ollut, mutta yhdysviivoja kansainvälisiin trendeihin ja pieniä lähitulevaisuuden ennustuksia sen perusteella voi tehdä.
Musiikkia striimaavat nykyään käytännössä kaikki: 95 prosenttia 18–65-vuotiaista suomalaisista käyttää digitaalisia striimauspalveluita. Sen vuoksi voi sanoa, että esimerkiksi tarkasti seuratut striimilistat kattavat melko hyvin ns. on demand -kulutuksen – kuten levyMYYNTIlistat aikoinaan. Radio on kuitenkin pitänyt hyvin pintansa varttuneempien piirissä, eli todellisena hitintekijänä sillä on yhä merkittävä rooli.
Tulevaisuuden kannalta kiinnostavaa on TikTokin kasvanut rooli hitintekijänä. Raportin mukaan 23 prosenttia 12–17-vuotiaista ja 22 prosenttia 18–29-vuotiaista kertoo löytävänsä uuden musiikin useimmiten TikTokista. Nuorimpien keskuudessa ystävien suositusten merkitys korostuu myös, mutta näinhän se on aina ollut.
Mihin TikTokin merkityksen oletettu kasvu lähitulevaisuudessa johtaa? Piirrän rohkeasti viivan musiikkibisneksen ja TikTokin välille kielen kautta. Britanniassa on huomattu, että sikäläinen musiikkibisnes on lähes kriisissä, koska englanninkielinen viraalisisältö eli ”kontentti” tulee Yhdysvalloista ja kaventaa paikallisen musiikin elintilaa TikTokissa.
Kiinnitin toisessa blogissani jo aikoja sitten huomiota siihen, että Britannian sinkkulistalla tuorein sikäläinen uusi ykköshitti on viime vuoden marraskuulta – eli yhdeksän kuukauden takaa – ja sekin oli The Beatlesin ennen julkaisematon kappale Now and Then. Kun TikTok ottaa vallan, isot kansainväliset viraalijyrät peittoavat paikalliset, mikäli kieli sen sallii.
Toisaalta, mitä suurempi joukko löytää musiikkia TikTokista, sitä nopeammin myös kansainväliset trendit siirtyvät Suomeen, mikä asettaa ison haasteen paikalliselle musiikkibisnekselle. Tämän kesän suurimmat popilmiöt angloamerikkalaisessa maailmassa ovat olleet Chappell Roan, Charli XCX:n Brat-albumi sekä Sabrina Carpenter, jotka kaikki tekevät musiikkia, jollaista Suomessa ei ole oikeastaan päästetty esille vuosikausiin. Tuoreena poikkeuksena Alman suojatti Olga, joka on haistanut Charli XCX -henkisen markkinaraon jo erinomaisin listatuloksin.
TikTok korostaa harvoin artisteja, vaan pikemminkin yksittäisiä kappaleita, koska viraalius syntyy siitä, että muut toimivat "portinvartijoina" ja jakavat sisältöä – artistin omalla presenssillä ei ole valtavasti merkitystä. Eli vaikka Suomeen syntyy kielen vuoksi täysin omia viraali-ilmiöitä, tämän kokoisella pienellä markkina-alueella ei ole varaa siihen, että musiikkibisnes perustuisi yksittäisiin biiseihin tai someilmiöiden sattumanvaraisuuteen.
Mistä pääsemme viimeiseen pointtiin, eli kotimaisen musabisneksen pitkän tähtäimen elinkelpoisuuteen. Tänään Yle Aamun Jälkinäytöksessä oli mielenkiintoinen keskustelu kotimaisten festivaalien vetonauloista ja siitä, miten suurissa ongelmissa festarit ovat, jos kiinnostavia ja koko kansan lävistäviä UUSIA tähtiä ei synny. Keskustelussa unohdettiin se, että todella moni käy festivaaleilla, ”koska niin on ollut tapana”, mutta varsinkin tässä taloudellisessa tilanteessa kynnys maksaa satoja euroa (sisäänpääsy + muut menot) PMMP:stä tai Fröbelin Palikoista tuntuu vaikealta yhtälöltä. Ennustankin kehityskuluksi, että suuret festarit pysyvät, koska ne ovat Tapauksia, joista kävijät voivat kuvitella maksavansa satoja euroja – pienemmät ja vähänkin vaihtoehtoisemmat kuihtuvat pois hiljalleen.
Tällä hetkellä meillä on kunnolla läpilyöneen Kuumaan kaltaisen ilmiön vastineeksi kymmeniä ”TikTokista tuttuja” artisteja, joiden suosio rajoittuu joko maantieteellisesti pienelle alueelle tai tiettyyn ikäryhmään ja joiden voimalla ei myydä loppuun yhtä ainutta festivaalia. Näin pienessä maassa sillä on vaikea tehdä bisnestä tai edes vetää läpi seuraavaa Vain elämää -kautta.
Kommentit
Lähetä kommentti