Tervetuloa viisukaanoniin, Käärijä!

Cha cha chan loppuhuipennusta. Kuva: Yle

Suomessa kohistaan näinä päivinä euroviisuista enemmän kuin ehkä koskaan ennen – ihanaa! Käärijä-ilmiö on saavuttanut meillä massiiviset mittasuhteet ja tunkeutunut ihmisten arkeen. Käärijällä myydään sekä politiikkaa että kahvakuulia.

Kuten tiedämme, Käärijän Cha cha cha on yksi lauantain viisufinaalin ehdottomia ennakkosuosikkeja, mutta ei tietenkään ainoa. Loreenin Tattoosta on puhuttu kaikkialla ja paljon, sen sijaan vähemmän esimerkiksi Espanjaa edustavan Blanca Paloman modernista flamencoeepoksesta Eaea tai Ranskan La Zarran elegantista chanson-diskosta Évidemment, jotka tulevat suoraan finaaliin. 

 

Kaikki neljä esiintyvät finaalin ensimmäisessä puoliskossa lähellä toisiaan numeroilla 6, 8, 9 ja 13, mikä on yksi lauantai-illan mielenkiintoisimmista asioista. Parantaako tuo ”ryppäytyminen” esimerkiksi Saksan industrial-metallibändin Lord of the Lostin Blood and Glitterin (21) ja Norjan Alessandran Queen of Kingsin (20) mahdollisuuksia? Mitä tekee Israel (23)? 

 

Cha cha chan menestysspekuloinneissa on paljon samaa kuin Lordin Hard Rock Hallelujahin (2006) ennakkoasetelmassa. Silloinkin Ruotsi ja Carolan Invincible nähtiin jo kerran voittaneena artistina merkittävimpänä vastustajana – ”latex vastaan botox” kuten lentävä luonnehdinta kuului. Tuolloin Ruotsi jäi viidenneksi.

 

Lordin tapaan Käärijän pääpointti ei ole musiikki vaan mainio napakka esitys, jota on helppo kannustaa ympäri maailmaa, vaikka esitetty genre ei olisikaan muuten suosikkeja. Sen ansiosta Käärijä on 2000-luvun viisukaanonin merkkihahmoja, samaa sarjaa Lordin, Conchita Wurstin, Venäjän babushkojen, Puolan kirnuajien, Moldovan ”epic sax guyn”, vampyyri-Cezarin ja Verka Serduchkan kanssa. Sillä tavalla Käärijä on jo voittanut. Kävi Cha cha challe miten tahansa, Suomi on sen myötä astetta kiinnostavampi viisumaa, ja tunnetusti menestys kisassa ruokkii itseään.

 

Euroviisuissa karnevaalin sisällä on monta tekijää ja ulottuvuutta ja eri ihmiset – sekä raadit että yleisö – arvottavat eri asioita. Huomiota herättävin ei aina ole paras ja toisaalta paras ei aina voita, kun lasketaan pisteitä. 

 

Pitkässä juoksussa suosituinkaan ei aina voita, kun kyse on lauantai-illan viihteestä. Armenian Rosa Linn sijoittui viime keväänä kappaleellaan Snap viisufinaalissa 20:nneksi saaden 61 pistettä. Vuotta myöhemmin kappale on yltänyt laskujeni mukaan 17 maan singlelistalla kärkikymmenikköön ja Yhdysvaltojen Hot 100 -listalle. Sillä on 632 miljoonaa kuuntelua Spotifyssa.

 

Snap on erinomainen esimerkki siitä, miten Eurovision laulukilpailu on omanlainen saarekkeensa, hieman irrallaan musiikkibisneksestä ja muusta popkulttuurista. Viisuissa äänestetään yksittäistä esitystä ja tunnetta. Siellä menestyminen rinnastuu hieman paljon puhuttuun "kulttisuosioon" musiikkimaailmassa. Lordi ja Käärijä saavat tehdä viisuihin liittyviä keikkoja ns. hamaan tulevaisuuteen niin halutessaan. 

 

Vielä sananen Loreenista, jonka kilpailukappale Tattoo ei ole Euphoria, mutta silti erittäin hyvä. Kahteen voittoon ei ole viisuhistoriassa yltänyt kukaan muu kuin Irlannin Johnny Logan (1980 ja 1987) ja kärkikolmikkoon sijoittuminenkin olisi äärimmäisen kova temppu. Tuolla tasolla ”operoinneista” tulevat mieleen ainakin mainitun Carolan (ykkös-, kolmos- ja vitossija) lisäksi Gigliola Cinquetti, Linda Martin ja Dima Bilan (ykkönen ja kakkonen) sekä Chiara (kakkonen ja kolmonen). Helena Paparizou voitti sooloartistina vuonna 2005 ja oli Antiquen jäsenenä kolmas vuonna 2001.