Poppari, tule pois somesta!

Doja Cat saapumassa iHeart Radio Awards -tilaisuuteen viime vuonna. Kuva: Reuters.

Yksi torstaiseksi melko tapahtumaköyhän popkulttuurivuoden suurimmista kohahduksista kuultiin vajaa viikko sitten, kun eräs viime vuosien suosituimmista artisteista, paljon sosiaalista mediaa käyttävä ja siellä keskusteleva Doja Cat vaihtoi Twitter-nimekseen ”I quit” ja twiittasi näin:

Tapaus liittyi siihen, että hän oli joutunut ns. fanien vihan kohteeksi peruttuaan festivaalikeikan Paraguayssa tulvan takia, ei julkaissut ajastaan Paraguayssa mitään (ikään kuin hänen olisi pakko niin tehdä) eikä suostunut myöskään yhteiskuviin. Myöhemmin hän selitti tilannettaan ja pyysi anteeksi vuolaasti tviittisarjassa.

Tapaus saattaa vaikuttaa yksittäisenä melko harmittomalta, mutta poptähtien somekriisit ovat tulleet viime aikoina harmittavan yleisiksi. Brittiartisti Charli XCX ei edes ole Doja Catin kaltainen tähti, mutta vetäytyi sosiaalisesta mediasta, koska tunsi, että ”ei voi tehdä mitään oikein”. Hänen Crash-levynsä sinkkuja oli siinä vaiheessa kritisoitu (syyttä, sanoisin) ja fanien vihan vuoksi some meni kiinni (toki vain hetkeksi).

Teoriani on, että tietyn ”point of no return” -pisteen jälkeen isolle tähdelle alkaa kertyä niin paljon vihaajia ja pakkomielteisiä faneja, että avoimuudesta sosiaalisessa mediassa on enemmän haittaa kuin hyötyä. Tätä niin sanottua ”stan Twitter -ilmiötä” ei pienessä Suomessa juuri tunneta, mikä on ehdottomasti hyvä juttu. Mutta voi jopa sanoa, että maailmalla kaikkein omistautuneimmat – tai pitäisikö sanoa pakkomielteisimmät – fanit ovat samalla tähtien suurimpia vihollisia.

Kaikki pitää mainita, kaikki pitää ottaa huomioon, jokaisesta sinkusta ja videosta pitää tviittailla, kunnes tulee uusi sinkku, ja kiertueen pitää ulottua jokaiseen maahan.

Eniten tästä ilmiöstä kärsivät todennäköisesti popmusiikkiin kunnianhimoisesti taidemuotona suhtautuvat nuoret naisartistit, joiden odotetaan samanaikaisesti näyttävän seksikkäiltä, tekevän hittejä ja keräävän huomiota kriitikoilta lahjakkuudellaan ja näkemyksellisyydellään. Kuten Charli XCX:n, Billie Eilishin ja Doja Catin.

Yhtälö on, jos ei mahdoton, niin äärimmäisen vaikea ratkaista. Ei liene sattumaa, että nykyisin kolmekymppiset tähdet kuten Rihanna, Adele ja Lady Gaga ovat rankalla kädellä karsineet presenssiään jossain, koska kaikkeen ei vain pysty ”näillä kilsoilla ja liksoilla”. Rihanna ei ole julkaissut uutta levyä kuuteen vuoteen, Lady Gaga päivittää sosiaalista mediaa vain, kun hänellä on jotain asiaa, ja Adele… no, vaikka Adele on hauska somepersoona, hänestä näkee kilometrin päähän, että hän ei halua olla siellä aktiivinen.

Mutta! En lainkaan usko, että edes nykyajan poptähden TÄYTYISI olla somessa aktiivinen sen enempää kuin poptähden kymmenen vuotta sitten. Työn ja taiteen kautta voi olla esillä monella tavalla. Sitä paitsi: TikTok-aikana yksittäisten kappaleiden suosiota rakennettaessa käyttäjien oivaltavat videot ovat paljon suuremmassa roolissa kuin artistien oma sisältö, joten jos TikTok ei luonnistu, niin ei sen tarvitsekaan.

En tietenkään ”kiellä” artisteja julkaisemasta aktiivisesti somessa, mutta kannattaa muistaa, että popbisneksessä artisti on suunnilleen yhtä suosittu kuin hänen viimeisimmät hittisinkkunsa ja -albuminsa ja kukaan ei ole koskaan tyytyväinen kaikkeen, jos sinkku ei ole listaykkönen.

Silloin kannattaa miettiä, että kenelle musiikkia tekee, minkä vuoksi ja miten paljon elämäänsä alttarille uhraa.