 |
| The Weeknd huomaa, että koronapandemia vaikuttaa hänen striimauslukemiinsa ehkä negatiivisesti. |
Koronapandemia on sulkenut ihmisiä koteihinsa enemmän tai vähemmän pakolla ympäri maailmaa, joten maalaisjärjellä luulisi, että kun ollaan kotona enemmän, niin myös mahdollisuuksia kuunnella musiikkia olisi enemmän? Kuitenkin esimerkiksi koronan pihdeissä tuskailevassa Italiassa suurimpien striimaushittien kuuntelumäärät putosivat toissa viikolla järjestään 20–30 prosenttia verrattuna edelliseen – joskin ovat sen jälkeen tasaantuneet.
Mutta sentään The Weekndin todella odotettu After Hours -albumi on saavuttanut huippulukemat? Väärin, sillä esimerkiksi Yhdysvalloissa sen kappaleita kuunneltiin Spotifysta ”vain” 41,9 miljoonaa kertaa kahdessa päivässä, mikä on huomattavasti vähemmän kuin Lil Uzi Vertin tuoreimman Eternal Atake -levyn kohdalla pari viikkoa sitten.
Toki on mahdollista, että Lil Uzi Vert on yksinkertaisesti vain suositumpi striimausartisti kuin The Weeknd, tai että hänen fanikantansa tutustui innokkaammin levyyn, mutta kahden ison Hot 100 -listan top ten -hitin (Heartless ja Blinding Lights) jälkeen The Weekndin pieni alisuoriutuminen nimenomaan striimeissä on hivenen yllättävää.
Kertooko tämä siitä, että ihmiset kuuntelevat lopulta musiikkia olleessaan liikkeellä: julkisissa kulkuneuvoissa, autossa sekä työ- ja koulumatkoilla?
Ne, jotka kuuntelevat musiikkia muutenkin todella paljon – kuten esimerkiksi minä – kuuntelevat sitä varmasti koronasta riippumatta. Musiikin striimaukselle on kuitenkin kotona kilpailijoita: elokuvat, tv-sarjat ja ennen kaikkea jatkuvasti kasvava pelien kulutus vievät aikaa uudelta musiikilta, jolle luonteva kuuntelutilanne olisi nimenomaan esimerkiksi työmatkat tai luureista toimistolla. Puolen tunnin metromatkalla on helppo nopeasti tsekata, miltä The Weekndin uusi levy kuulostaa.
Koska internetistä voi nykyään tarkistaa, miten monta striimausta Spotifyn 200. suosituin kappale saa eri maissa, niin vertaillaanpa eilisen, eli lauantain 21. maaliskuuta, numeroita edelliseen lauantaihin valituissa maissa. Ensin mainittu on eilisen lukema.
Iso-Britannia: 49 334 v. 51 851
Yhdysvallat: 212 743 v. 233 027
Ranska: 36 433 v. 40 534
Ruotsi: 20 432 v. 20 717
Suomi: 6251 v. 6317
Tämä ei ole tietenkään lainkaan tilastollisesti pitävää analyysiä, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Ranskassa ero on iso ja Iso-Britanniassakin merkittävä.
Hits Daily Double julkaisi muutama päivä sitten kiinnostavan artikkelin, joka ei varsinaisesti tarjoa mitään dataa, mutta jonka mukaan ihmisten ollessa kotona nimenomaan uuden musiikin kuuntelu hyytyisi, mutta vanhemmat klassikot eivät kärsisi niin paljon, koska ihmiset hakevat turvaa tutuista kappaleista. Mene ja tiedä, mutta ennustan, että esimerkiksi albumilistoilla vanhemmilla levyillä on nyt hyvät ajat nimenomaan tämän mahdollisen turvallisuushakuisuuden vuoksi.
Koronapandemian vaikutukset julkaisurintamalla ovat vielä alkutekijöissä, mutta ainakin yksi albumi on jo siirretty viikolla eteenpäin. Skotlantilaisen nousevan folk-rockartistin Gerry Cinnamonin toisen varsinaisen studiolevyn The Bonnyn piti ilmestyä 10. huhtikuuta, mutta hänen Twitter-tilinsä mukaan se julkaistaan 17. huhtikuuta. Lady Gagan Chromatica on vielä toistaiseksi tulossa nimenomaan 10. huhtikuuta, mutta kukaan ei ihmettelisi, vaikka sekin siirtyisi viikolla tai muutamalla.
Toisenlaista esimerkkiä antavat yllättäen tänään albuminsa julkaissut Childish Gambino sekä ensi perjantaina levynsä pukkaavat Pearl Jam ja 5 Seconds of Summer. Alkuvuosi on muutenkin ollut todella tiivis julkaisujen suhteen, mutta pysähtyykö kehitys nyt kun huomataan, että niin kauan kuin ihmiset joutuvat viettämään aikaa kotona he itse asiassa kuuntelevat (uutta) musiikkia vähemmän kuin aiemmin? Nähdäänkö kesän jälkeen, jos ja kun koronapandemia on toivottavasti hellittänyt, valtava julkaisutulva?
Kommentit
Lähetä kommentti