 |
| Ida ja Kalle. Kuva: Warner. |
Kävin lauantaina 25. tammikuuta katsomassa Tavastialla Ida Paulin ja Kalle Lindrothin keikan, koska miksi ei. Levyllä he ovat nimittäin mielestäni aivan hyvin yhdistäneet Anna Puu -henkistä suomipoppia hieman Sanni-tyyppisesti ”tossa ois sohva ja pedattu vuode” -meininkiin (Parvekkeella). Naisen ja miehen muodostama duo on suomalaisen popmusan eturivissä todella harvinainen tapaus, joten ekologinen lokero on selvästi löytynyt: Nää kaikki kertoo susta -albumi (2018) on viettänyt Suomen virallisella albumilistalla jo 95 viikkoa! Striimausajan listaviikkokehitystä. Kaksikon sanoitukset ovat sopivan "elämänmakuisia" ja yleispäteviä, jotta jokainen kuuntelija voi ajatella, että tämä biisi kertoo juuri siitä, miltä musta tuntuu ja onhan mullakin sänky ja suihku.
Itse keikka oli kuitenkin toteutukseltaan aika kammottava esimerkki siitä, miten live-esiintymisen kokonaisuutta ei välttämättä hallita. Ansa oli toki jo lähtökohtaisesti ilmeinen, sillä Idalla ja Kallella on mielestäni oikeastaan kaksi kappaletta: kepeämpiä poprallatteluja, joissa on pieniä tarttuvuuteen liittyviä nyanssieroja (Parvekkeella ehdottomasti paras), sekä kauniisti sävellettyjä, mutta aika laahaavia käsienheilutteluslovareita. Kun lisäksi materiaalia on toistaiseksi vain yhden albumillisen verran, yleisö olisi tarvinnut artisteilta oivalluksia, jotta kiinnostus olisi pysynyt yllä keikalla.
Oivallukset päättyivät Hiekkalaatikolla-nimisen avauskappaleen kauniiseen kantrihenkiseen sävellykseen ja salaperäisyyteen: molemmat lauloivat biisin ilman valokeilaa. Se jälkeen kaikki liukui vauhdilla alamäkeä – tutut, mutta keskenään samanlaiset kappaleet seurasivat toisiaan ja yleisössäkin keskityttiin enemmän selfieiden ottamiseen, vaikka periaatteessa biisit osattiin jopa ulkoa. Missä hurmos?
Keikan edetessä Kalle muistutti selkeästi ulkoa opetelluissa välispiikeissä, mikäli seuraava kappale oli hitti tai ei. Yleisön väkisin mukaan raahaaminen oli ilmeistä – meitä kehotettiin muun muassa huomioimaan Kuka mä oon sulle -biisin sana tequila nostamalla kädet ilmaan sen kohdalla. En tiedä, mikä inside-juttu tuo oli, mutta ajatus manööverin takana ei missään nimessä ainakaan välittynyt.
Jossain vaiheessa keikkaa Lindroth myös mainitsi, että ”maanantaiaamuna kello 9 julkaistaan tiedote, jossa on isoja uutisia” ja että ”Asko Kallonen kävi takahuoneessa ja meillä on teille uutisia, että uusi albumi on valmis.” Ookkei.
Keikka oli siis flow’n ja mielikuvituksen puutteessaan jopa hämmästyttävä ja tosiaan tämä ei ole varsinaisesti moite Idan ja Kallen musiikkia kohtaan – joskin sekin voisi olla kiinnostavampaa. Molemmat ovat lahjakkaita lauluntekijöitä, mutta kappaleiden sovitukset kulkivat livenä vielä keskemmällä tietä kuin kukaan olisi voinut kuvitella. Levyllä ja radiosta niistä voi vielä nauttia osana kuunteluvirtaa, mutta seisopa 50 minuuttia Tavastialla kovalla lattialla ja alat toivoa edes steel-kitaraa edes jonnekin.
Isot uutiset olivat muuten siis ns. black box -keikka toukokuussa Helsingin jäähallissa ja uusi levy 20. maaliskuuta – nimenomaan tässä järjestyksessä. Jos kerran keikat ovat isompi juttu kuin levyt nykyisin, niin niihin saisi myös panostaa.
Kommentit
Lähetä kommentti