Celine ja Whitney eivät juuri ole kirjoittaneet esittämiään kappaleita, mutta Careyn menestyksen salaisuus on ollut poikkeuksellisen äänen ja itseironisen diivapresenssin lisäksi hänen sanoituksissaan, jotka tuovat musiikkiin paljon persoonallisuutta, jota ei voi huipputuottajilta ostaa. Musiikkibisnes ja kriitikot ovat viimein, noin 20 vuotta myöhässä, tajunneet tämän, ja Carey on nyt ehdolla Songwriters Hall of Fameen yhdessä toisen r&b:n ja hiphopin supertähden Missy Elliottin kanssa.
Kaikkein kirkkain esimerkki Mariahin neroudesta on tietenkin hänen ikuisesti relevantti jouluklassikkonsa All I Want for Christmas Is You (1994), jonka Carey luonnosteli koristellessaan kotiaan, ”festive person” kun on. Biisi on varma top ten -hitti joka vuosi lähes kaikkialla ja kerännyt 354 miljoonaa kuuntelua Spotifyssa.
Toisin kuin Def Jamin tuottajavetoisilla julkaisuilla aiemmin tällä vuosikymmenellä – oikeastaan kelvosta E=MC2-levystä (2008) lähtien – uudella Epicin julkaisemalla Caution-albumilla Carey on pitänyt langat tukevasti käsissään ja lopputulos on häikäisevän hyvä. Moni kappale on täysin tunnistettavasti Mariah Careyä. Kirkkaimpana esimerkkinä tästä on A No No, joka on muodostunut hänen yleisesti käyttämänsä fraasin ympärille: naisten seksuaalinen häirintä on ”no-no”, samoin Donald Trump. A No No kertoo huhujen mukaan Mariahin ex-managerista Stella Bulochnikovista. ”Get me Ed Shapiro on the phone/Case closed” viittaa suoraan oikeustoimiin Bulochnikovia vastaan.
Juuri näissä saippuaoopperamaisissa käänteissä lepää Mariahin viehätysvoima: hänen persoonansa on kuin suoraan Kauniista ja Rohkeista, mutta kaikki on inhimillisellä tavalla överiä. Kun Mariah sanoo, että on ”festive person”, hän tarkoittaa sitä: joulukuusi tuodaan taloon marraskuussa. Kun hän sanoo, että ”doesn’t do stairs” se on vain totta, hän ei käytä portaita. End of discussion.
Cautionia on pidetty Mariahin osalta eräänlaisena paluulevynä, samaan tapaan kuin The Emancipation of Mimiä (2005), joka nosti hänet takaisin parrasvaloihin suhteessa (ja myös oikeasti) flopanneiden Glitterin (2001) ja Charmbraceletin (2002) jälkeen. Noihin aikoihin Mariahin psyykkiset haasteet sekä rankka avioliitto Tommy Mottolan kanssa vaativat myös veronsa.
Siinä missä The Emancipation of Mimi on yksi kaikkien aikojen järisyttävimpiä sekä henkisiä että kaupallisia onnistumisia, Caution tuntuu nimenomaan henkiseltä kunniakierrokselta: neljän tai jopa viiden tähden arvioiden myötä maailma tunnustaa Careyn nerouden – viimein, voisi sanoa. Caution ei varmastikaan kerää satoja miljoonia striimauksia tai Mariahin mittapuulla korkeita myyntilukuja, mutta hän ei enää välitä, sillä hänen statuksensa pophistorian persoonallisimpana ja rakastettavimpana diivana on jo sementoitu.
Kommentit
Lähetä kommentti