Miksi kaikkien pitäisi rakastaa Kaija Koota?

Kaija Koo (kuva: Warner)

Oikeaa poptähteä ei tunnista niinkään musiikista vaan kaikesta sen ympärillä olevasta: karismasta, tavasta kohdella yleisö ja media ja esiintymisestä. Ja mielestäni Kaija Koo on Suomen kovimpia poptähtiä.

Kaija Koolla ei ole yhtään ”kuuntelua kestävää albumikokonaisuutta”, tai ehkä yksi, maamme historian myydyimpiin levyihin lukeutuva Tuulten viemää (1993). Levy, jolla on muun muassa megaklassikko Kuka keksi rakkauden, Kylmä ilman sua, Tuulen viemää, Hanat aukeaa ja Tule lähemmäs beibi.

Mutta sillä ei ole mitään merkitystä silloin, kun artisti kykenee sisällyttämään lähes jokaiseen albumikampanjaansa kaksi tai kolme täysosumaa. Ajan kuluessa niistä kappaleista koostuu huima hittikavalkadi, joka parhaimmillaan lävistää sukupolvet.

Kaija Koo on aina tietoisesti rakentanut imagoaan voimauttavan naiseuden varaan: Tinakenkätyttö, Supernaiset, Vapaa... Se on ollut nerokas ratkaisu, sillä kun yleisö löytää musiikista inspiraatiota ja artistista esikuvan, hänen matkassaan on helpompi pysyä. Se vaatii työtä ja aikaa, mutta palkitsee suuremmin kuin voimme kuvitellakaan. Matkalle mahtuu tietenkin epäonnistuneita levyjä ja suosio käy välillä pohjalla, mutta perusta on aina olemassa ja siltä voi nousta, jos valitsee viisaasti.

Lavalla Kaija Koo on aivan mahtava. Tekisi mieli sanoa, että hän on Suomen Madonna tai ehkä Cher, mutta toisaalta todellisen popvirtuoosin tunnistaa siitä, että häntä on mahdotonta verrata yhteen tiettyyn artistiin. Kaijassa on kaikkea: hänessä on suomirock-uskottavuuden säilyttämiseen tarvittavaa rosoa ja maanläheisyyttä, mutta myös isojen lavojen diivailua. Ja ihailen aina miten hyvin hän ottaa yleisönsä. Katsokaa, kuunnelkaa ja ihmetelkää vaikka ao. Ruisrock-keikkaa parin vuoden takaa. Sen puolivälin haastattelussa Kaija kiteyttää oman urafilosofiansa: "Mun keikoilla on kaikenlaisia ihmisiä ja mä olen tosi ylpeä siitä. Se on mun ajatusmalli elämästä, mä en tee mitään raja-aitoja".

Tuorein Kaija Koo -palvonnan syy ja tämän tekstin inspiraatio ovat hänen mielettömät Vain elämää -tulkintansa tällä kuluvalla all star -kaudella. Miten hän tekee Sannin Että mitähän vittua -kappaleesta täysin omansa ja Apulannan Valot pimeyksien reunoilla -jättihitistä kappaleen, joka kuulostaa siltä, että se olisi kirjoitettu Kaija Koolle eikä Apulannalle. Kaikkein huikein on Donna Summer -henkinen versio Jari Sillanpään hitistä Tanssii kuin John Travolta. Näitä versioita kuunnellessa tietää, että ollaan jonkin erityisen äärellä.

Tämän Vain elämää -kauden kollegoista esimerkiksi Jenni Vartiainen ei kykene lainkaan ottamaan muiden kappaleita haltuun niin hyvin, että ne kuulostaisivat muulta kuin Jenni Vartiaiselta laulamassa läpi toisten musiikkia.

Kaija Koon uran pitäisi olla jokaisen poptähden benchmark.