Miksi Aku Ankan ja viihdemaailman julkkisten yhdistäminen on väärin?

"Apua!" oli varmaan monen tilaajan ensimmäinen reaktio, kun luki Sanni-Akusta.

Olen tilannut Aku Ankkaa koko ikäni – tai oikeastaan siskoni nimellä se tuli, mutta 1980-luvun lopulta lähtien olen ollut perheen aktiivisin lukija ja nykyään lehti tulee kotiini eikä vanhempien luokse.

Aku Ankka on mielestäni kielellisen huolellisuuden ja monipuolisuuden lisäksi aina ollut erinomainen julkaisu siksi, että se on realistinen: tarinoiden hahmot tekevät tavallisia töitä ja elävät tavallista, joskin jännittävää elämää. Usein tarinat kytkeytyvät nimenomaan työnteon ja koulunkäynnin ympärille. Suosikkihahmoni vaihtelee, mutta erityisen paljon pidän Karhukoplasta: he ovat patalaiskoja, mutta halutessaan nokkelia taparikollisia, joiden pakkomielle äkkirikastumiseen on hellyyttävän kestävä tarinan aihe.

Suosikkipiirtäjäni ovat vuosien varrella olleet myös suosikkikäsikirjoittajiani: Carl Barks (tietenkin), Don Rosa, William Van Horn, Daan Jippes – kaikki erinomaisia tarinankeksijöitä. Etenkin Van Horn on aivan valtava nero: hän tekee upeita juttuja, jotka saattavat sijoittua vain yhteen huoneeseen tai taloon. Lisäksi Vicar oli (ja on) suosikkipiirtäjiäni, vaikka ei käsikirjoittanutkaan tarinoitaan.

Aku Ankka on aina jollain tasolla seurannut aikaansa, koska oletettavasti sitä yritetään kaupata lapsiperheille edelleen. Vuosituhannen vaihteessa syntyi muistaakseni jonkin verran porua ns. digi-Akuista, jotka olivat mielestäni suhteellisen harmittomia yrityksiä sisällyttää internetaika Ankkalinnaan. Se toimi, jos tarina toimi. Jos älylaitteen rooli on yhtäkkiä viedä Tupu, Hupu ja Lupu jollain käsittämättömällä tavalla toiseen ulottuvuuteen, se ei toiminut.

Syy, miksi kirjoitan Akkari-tekstiä juuri tähän blogiin, on viimeisen puolen vuoden aikana havaittu järkyttävä muutos: Aku Ankkaa käytetään Sanoma-konsernin viihdeohjelmien markkinointiin. Tämä on täysin ennenkuulumatonta. Isot kansainväliset tapahtumat (urheilukisat ja euroviisut) ovat olleet osa Akkari-maailmaa niin kauan kuin muistan, mutta tällaista konsernin tasolla tapahtuvaa ohjelmien ja julkkisten systemaattista promoamista ei ole koskaan ennen ollut.

Elokuussa ilmestyneessä numerossa 32 Sanni esiintyi pääosassa, toki akkarihenkisellä nimellä Sinna Suokurki. Kari Korhosen tekemä tarina oli aivan, pardon my french, sysipaska, lähinnä väkisin väännettyjen Sanni-vitsien takia, kuten ”Iineksen kampaamo on ihan likellä, ei tarvitse 2080-luvulle asti nilkuttaa. Heh!”

HEH!

Sanoman tiedotteessa aiheesta kirjoitetaan näin: ”Tarina on osa Aku Ankan Ole enemmän Aku -markkinointikampanjaa, jossa valitut tunnetut henkilöt ovat saaneet oman mokatarinansa kuvitettuna Akkariin (....) Päräyttävimmät asiat tehdään yhdessä suurella sydämellä, ja sekä Sannin että Tonin (aiemmin oman sarjansa saanut Wirtanen, kirj.lis.) sarjakuvat ovatkin sekä Ankkalinnan toimituksen että Sanoma Kidsin markkinointitiimin sykkimisen tulos.”

Sitähän se kaikki elämä on, markkinointia. Tämän lisäksi syksyn Vain elämää -kauden hahmot on piirretty Aku-muottiin ja juuri ilmoitettiin tarinasta, jonka pääosassa on JVG.

En tiedä, onko kysymys tilaajamäärien tekohengittämisestä vai mistä, mutta silti aivan pakko kysyä Sanomalta: Oletteko aivan tosissanne?

Ensin Sanoma julkaisee vuosikymmeniä mitä parhainta laatusarjakuvaa ja aivan hetkessä siitä tulee musiikkibisneksen ja keskinkertaisen tv-viihteen promoalusta, jossa tarinan sisältöä tärkeämpää on se, että päähenkilön voi tunnistaa julkkikseksi.

Kehitys on erityisen harmittavaa sen vuoksi, että nimiväännökset ja satunnaiset cameot Akkari-maailmassa ovat aina olleet mitä suurin kunnia: kun vuonna 2000 Aku Ankka istui Roope Ankan rahasäiliön portailla ja ilmoitti kuuntelevansa Lirudea, se oli oikeasti todella hauskaa! Samoin lukuisat urheilijatähdet (Ruperto Pakki, Eemu Selaani jne.) ovat karikatyyreina yleensä olleet miellyttäviä, koska he ovat olleet osa tarinaa, joka on kytkeytynyt ajankohtaiseen tapahtumaan tai ihan vain hauskaan urheilukohellukseen.

Kuten Sannin, eikun Sinnan, hiusväriin keskittyvä kaamea tarina elokuulta kertoo, väkisin tekemällä ei saada hyvää ja kiinnostavaa.

Penu Kili ehkä kääntyy haudassaan ja minä harkitsen vakavasti tilauksen lopettamista.

Kommentit

  1. Juu, sanoma on ennenkin huonontunut parasta mitä on, MikroBitti oli huippua aikoinaan mutta nykyään ihan surkea, onneksi on skrolli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikrobitti on ollut 2015 alkaen Talentumin lehti.

      Poista
  2. Kelpo teksti.

    Herättää ajatuksia ja itse olen huomannut ihan samoja asioita.
    Olen jo monen vuoden ajan seurannut muiden maiden Ankka-lehtien epätoivoista levikin nostamisyritystä juuri tällä samalla tavalla rakentaa tarina paikallisten julkkisten ympärille ja tyytyväisenä myhäillyt, että onneksi meillä Suomessa ei olla vastaavaan ryhdytty. Tältä vuodelta odotin paljon kun Mikki Hiiren hahmo täyttää 90 vuotta, mutta yllättäen koko hahmon juhlavuodesta ei ole lehden sivuilla ollut minkäänlaista mainintaa. Pettymyksekseni vuoden teema ei olekaan maailman tärkeimmän piirroshahmon juhlistaminen vaan tällainen ihmeellinen somejulkkis kasvojen väkisin tuominen lehteen. Ihmettelen kuinka mielellään Korhonenkaan tällaisia tarinoita kirjoittaa. Toki se on hänen työtään ja hän nyt varmasti tekee ja hänen kannattaakin tehdä mitä kustantajat ja julkaisijat häneltä tilaavat. Sillähän mies leipänsä ansaitsee. Toivon vain, että tämä julkkishömpötys jää vain tämän yhden vuoden teemaksi ja ensi vuonna keskityttäisiin taas johonkin perinteisempään ankkamaailman teemaan.

    Sanoman omien tuotteiden ja ohjelmien promoamista Aku Ankan välityksellä on tapahtunut jo hieman pidempään ja siitä olen aivan yhtä huolissani.

    Lisäksi vuosi vuodelta laskevat levikit kertovat lehden nykyisestä tilanteesta väkisinkin jotain. Pahoin pelkään, että jos kehitys kaari on tällaista niin meillä ei enää ensi vuosikymmenen lopulla välttämättä ole koko Aku Ankka-lehteä.

    Roope-setäkin meni ja ilmeisesti sen tilalle tullut DuckTaleskaan ei suuremmin ihmisiä ole kiinnostanut.

    VastaaPoista
  3. Duck Tales lehti taisi loppua? Aku Ankka on ollut jo pitkään täyttä p*skaa, ja nuo julkkissarjat ovat olleet tekohengitystä. Toiseksi ketuttaa, se että Mikin juhlavuotta kunnioitetaan vaivaisella yhdellä kirjalla joka on sisällöltään sekava. Olisivat edes julkaisseet Minä Mikki kirjan uudelleen. JVG? Ei h*lvetti senäät!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti